Terveisiä työsuojelun yhteistyöryhmältä on valtion työsuojelun yhteistyöryhmän blogisarja valtion työsuojelutoiminnan ja -toimijoiden tueksi. Blogin kirjoittajina toimivat yhteistyöryhmän jäsenet, jotka avaavat keskustelua, jakavat tietoa ja nostavat esiin tärkeäksi kokemiaan teemoja ja aiheita työsuojelun näkökulmasta. Yhteistyöryhmän pitkäaikainen kantava voima Eini Hyttinen puntaroi Peppi Pitkätossun inspiroimana kesäloman ja työarjen merkitystä työstä palautumisessa.
En tiedä, onko muilla, mutta minulla on useinkin hetkiä, jolloin työpäivä venyy loputtomiin ja kalenteri täyttyy tehtävistä, jotka eivät tunnu koskaan valmistuvan. Ikuisuusprojekteja. Nyt kesäkuun alussa on se hetki. Mieleen hiipii ajatus kesälomasta – nyt ei riitä saldovapaat, tarvitsen koko kehon hengähdyksen. Muistui mieleen Peppi Pitkätossu ja hänen huoleton kesänsä Huvikummussa. Peppi-kirjoja tuli lapsena luettuakin juuri kesälomien aikana, kun joskus harvoin sattui satamaan.
Minussa ja Pepissä on suuri ero. Peppi ei nimittäin elä lomaa kerran vuodessa. Hän elää sitä koko ajan.
Aikuisena loma on usein tarkasti rajattu ja odotettu jakso. Sitä suunnitellaan ennakkoon ja käytetään “järkevästi”. Siihen ladataan toiveita palautumisesta, ilosta, yhdessäolosta ja joskus jopa itsensä kehittämisestä. Hoh hoijaa. Samalla siitä alkaa kehkeytyäkin myös suoritus, aivan kuten työstä. Lomalla pitäisi ehtiä levätä, matkustaa, nähdä läheisiä ja ehkä vielä nauttia kesästä täydellisesti. Minulle ajatus siitä, että loma olisi vain olemista varten, tuntuu yllättävän vaikealta.
Peppi Pitkätossun kesä on aivan muuta. Huvikummussa kesä ei ole projekti eikä loma-aika kalenterissa, vaan luonnollinen tapa olla. Peppi tekee asioita silloin kun huvittaa, nukkuu silloin kun väsyttää ja keksii arkeen seikkailuja ilman suunnitelmia. Siinä, missä aikuinen miettii, saako lomalla olla tekemättä mitään, Peppi ei edes ymmärrä kysymystä.
Työelämä kuormittaa usein siksi, että aikataulut, vastuut ja tavoitteet ohjaavat tekemistäni. Loma taas syntyy vastavoimaksi tälle – tilaksi, jossa kontrollia pitäisi hetkeksi hellittää. Jos irrottautuminen on liian jyrkkä, siirtymä voi tuntua hankalalta. Ensin juoksen viimeiset työpäivät läpi ja sitten yritän yhtäkkiä “rentoutua”, ikään kuin se olisi kytkin, jonka voi napsauttaa päälle.
Peppi sen sijaan ei tarvitse siirtymää. Hänen arkeensa sisältyy jo valmiiksi keveyttä, leikkiä ja vapautta. Tästä näkökulmasta minä en välttämättä kaipaa pelkästään lomaa, vaan pieniä paloja Pepin asennetta myös työpäivien keskelle.
Mitä tämä voisi käytännössä tarkoittaa? Ehkä sitä, että kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti. Että joskus voi pitää tauon ilman syytä. Että työpäivään mahtuu pieniä hetkiä, jotka eivät ole tuottavia mutta tekevät arjesta mielekkäämpää. Ehkä se on hetki kahvikupin äärellä ilman kiirettä, pieni kävely ilman tavoitetta tai lupa nauraa kesken työpäivän.
Työsuojelun ja työhyvinvoinnin näkökulmasta tämä ei ole pelkkää haaveilua, vaan tärkeä oivallus. Palautuminen ei tapahdu vain lomalla, vaan rakentuu arjen rytmissä. Jos siirrän kaikki hyvinvointisatsaukset yhden kesälomajakson varaan, odotukset kasvavat helposti liian suuriksi. Sen sijaan pienet hengähdystauot pitkin vuotta tekevät jaksamisesta tasaisempaa.
No okei, on kesäloma silti tärkeä. Se on mahdollisuus pysähtyä pidemmäksi aikaa, irrottautua työstä ja katsoa omaa arkea hieman kauempaa. Mutta jospa voisin ottaa oppia Pepin tavasta suhtautua aikaan: kaikkea ei tarvitse täyttää, eikä jokainen päivä kaipaa suunnitelmaa. Joskus paras lomapäivä syntyy juuri silloin, kun mitään erityistä ei tapahdu.
Ehkä lopulta kysymys ei ole siitä, voimmeko elää kuin Peppi Pitkätossu. Harva meistä voi muuttaa huvilaan yksin hevosen ja apinan kanssa. Mutta voimme kysyä itseltämme, missä kohtaa arkeamme olisi tilaa pienelle huolettomuudelle.
Hyvä loma ei ala vasta heinäkuussa. Se alkaa siitä, että arkeen mahtuu edes pieni ripaus Pepin kesää.
Eini Hyttinen
Valtion työsuojelun yhteistyöryhmä