Aikaisemmassa tämän sarjan blogissa Virpi Einola-Pekkinen kuvasi poikkihallinnollisen Muutoksentekijät-verkoston Työ2.0-prosessin kehityskaaren kautta ilmiölähtöisen yhteiskehittämisen edellytyksiä valtionhallinnossa. Jukka Kyhäräinen kirjoitti hyvin verkoston voimaa strategisen uudistamisen edellytyksenä – esimerkkinä elämäntapahtumalähtöinen digitalisaatio.
Kun itse on katsonut Suomen valtionhallintoa muutosjohtamisen näkökulmasta jo vuosikymmeniä, ei voi ajatella kuin että tämän hetken säästöpaineissa ollaan taas tutussa tilanteessa – valitettavasti: Käperrytään sisäänpäin, juustohöylätään syvältä, mutta vahvasti siiloissa, ja lakisääteisyyttä käytetään keppihevoisena vanhoissa toimintamalleissa pysymiseen. Jopa kuuluisa ”lopetetaan kaikki kehittäminen” on taas kuultu hallinnon käytävillä moneen kertaan.
Katse tulevaisuuteen
On selvää, että tilanne on haastava. Käsillä on se kaikkein vaativin julkinen johtamistehtävä: uudistaa kapenevissa taloudellisissa reunaehdoissa. On aidosti mietittävä missä kaikessa julkinen sektori on jatkossa mukana. Rahat eivät todellakaan riitä uusia toivelistoja laatimalla. Ne eivät myöskään riitä nykyisiin rakenteisin ja toimintatapoihin kiinnittymällä.
Tähän aitoon ja meitä kaikkia koskevaan haasteeseen tarttuminen tarkoittaa katseen luomista tulevaisuuteen. Ajassa kuin ajassa valtionhallinnon tehtävä on luoda hyvää ja kestävää tulevaisuutta Suomelle. Enemmän kuin koskaan, tarvitaan yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja kehityskulkuihin poikkihallinnollisesti tarttuvaa kehittämis- ja uudistumisorientaatiota. Keskustelut organisaatioiden sisällä ja ulkopuolella eivät ole helppoja. Kipeästi kaivatut, uudet ratkaisut eivät kuitenkaan synny erillisissä kuplissa vaan vaativat moninäkökulmaisuuden tietoista törmäyttämistä ja uudistumisen johtamista kohti jaettuja tulevaisuustavoitteita.
Ratkaisukeskeisyys – mustavalkoisen, kapean ja reaktiivisen ajattelun vastavoima
Uudistumisen johtamisessa on erittäin vaikea onnistua ilman voimavara- ja ratkaisukeskeistä ajattelu-toiminta- ja johtamistapaa. Arkiajattelussa laajalle levinnyt ongelmakeskeinen lähestymistapa pyrkii ymmärtämään ja kuvaamaan ongelmia ja on kiinnostunut määrittelemään kuinka asiat ”ovat”. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa puolestaan kiinnittää huomion tilanteen eri puoliin ja siihen, mikä auttaa tilanteessa eteenpäin.
Valtion virkamiesjohto on osoittanut ilahduttavaa johtajuutta nostamalla esiin sekä Julkisen johtamisen yhteisissä periaatteissa että kansliapäällikköjen Valintojen Suomi -pääviesteissä tuleville hallituskausille ratkaisukeskeisyyden tärkeyden politiikkamuotoilussa sekä ratkaisukeskeisen uudistamisen osaamisen. Oleellista on puhua siitä mitä halutaan – ei siitä mitä ei haluta, ja keskittyä yhdessä rakentamaan tietä toivottuun tulevaisuuteen, vaikka tie olisi kivinen.
Ratkaisukeskeisen ajattelun ja toiminnan vaiheet voi kuvata
1) tulevaisuuteen suuntautumiseksi (menneisyyden ja tämän hetken korostumisen sijaan),
2) ongelmakeskeisyydestä irtautumiseksi (pois negatiivisuusharhasta kohti sekä-että -näkökulmia),
3) olemassa olevien voimavarojen ja mahdollisuuksien huomaamiseksi ja esiin nostamiseksi sekä
4) edellisistä lähtevän yhteistyöhakuisen toiminnan aktivoimiseksi.
Voimavara- ja ratkaisukeskeinen toiminta on tässä ajassa kipeästi kaivattu mustavalkoisen, kapean ja reaktiivisen ajattelun vastavoima.
Kuinka uudistumista edistetään?
Uudistava johtaminen ei voi pysytellä prosessit, mittarit, data ja toimivalta -puheessa, vaan sen on laajennuttava vuorovaikutustasolle sekä metatasolle julkisen johtamisen eettiseen ja systeemiseen ytimeen laajassa ja muuttuvassa yhteiskunnallisessa kontekstissa.
Valtionhallinnosta löytyy paljon halua ja osaamista toisintekemiseen. Kun sille ei ole enää omaa alustaa TYÖ2.0Labin muodossa, jää kehittäjäverkostojen ja johtamisen vastuulle huolehtia siitä, että uudistamista tehdään tavalla, joka voi tuottaa tarvittavaa uudistumista. Tässä työssä voimavara- ja ratkaisukeskeinen osaaminen on se pieni suuri tekijä, jolla on isoja vaikutuksia onnistumisen mahdollisuuksiin. Lupa tehdä fiksummin on viesti, jonka nyt soisi kaikuvan kaikilla hallinnon käytävillä entistä kirkkaammin!
Kirjoitus on osa kirjoitussarjaa, jolla tähdätään pitkän tähtäimen kehittämiseen yli hallituskausien.
