Yhteistyö tarvitsee rakenteita kestääkseen siilojen ikeen alla. Uutta synnyttävä yhteistyö tarvitsee myös rohkeita, ennakkoluulottomia ja myös omia ajattelun kehikoitaan haastavia tekijöitä. Muutoksentekijyys korostaa asioiden tekemistä uudella tavalla, rajoja rikkoen ja vanhaa valtaa vastaan (rakentavasti) kapinoiden. Tämän aatteen seurauksena syntyi vuonna 2019 – muutaman vaiheen kautta – myös Työ 2.0 Lab. Ensin Yliopistonkadulle, jonka innostavasta ilmapiiristä saimme nauttia nelisen vuotta. Sen jälkeen Lab siirtyi – säästösyistä, kuinkas muutenkaan – Itä-Pasilan virastokeskukseen.
Nyt, kun myös Pasilan Lab on lopettamassa toimintaansa, on hyvä hetki muistella, mistä kaikki alkoi. Vielä tärkeämpää kuin menneen muistelu on miettiä, miten hallinnollisia siiloja ylittävä kehitys voi jatkua ja kiihtyä. Eikä vain miettiä, vaan toimia!
Valtimo sykki muutokselle
Työ 2.0 Labin esiäiti – Valtimo – avattiin Senaatin vahvalla panostuksella ja ennakkoluulottomalla asenteella Kirkkokatu 14:n kivijalkaan vuonna 2015. Valtimo -nimi valittiin kaikki ministeriöt osallistavan nimikilpailun seurauksena. Sen syntysanat lausuttiin jossakin Muutoksentekijät -verkoston tapaamisessa, jossa todettiin, että muutoksentekijyys tarvitsee myös yhteisen tilan. Yhteisen, ei kenenkään oman, fyysisen tilan nähtiin konkretisoivan ”ulos siiloista” -toimintamallia ja tuovan sen luontevammin osaksi päivittäistä asioiden valmistelua. Yhteisellä työskentelytilalla haluttiin siirtyä kohti avoimuuden ja jakamisen kulttuuria.
”Kohti avoimuuden ja jakamisen kulttuuria.”
Oman työni näkökulmasta Muutoksentekijät -verkoston toiminta sulautui sittemmin osaksi Työ 2.0:aa eli VM:n, Valtiokonttorin, Senaatin ja Valtorin mahdollistamaa yhteistä kehittämistyötä, sloganina ”Lupa tehdä fiksummin”: Työ 2.0 uudistaa virkamiesten tapoja tehdä töitä yhdessä asiakkaiden kanssa – Valtioneuvosto
Tyrmäämöistä Törmäämöihin
”Mikään ei ole niin radikaalia kuin optimismi”, totesi Heikki Aittokoski Helsingin Sanomiin 26.5. ja jatkoi: ”Kyynikko paikantaa ongelmat, ei etsi ratkaisuja, tuhahtaa optimistille halveksivasti.” Valtimossa alettiin järjestää Törmäämö -nimellä kulkevia, kaikille avoimia kohtaamisia juuri siksi koska, kuten TEMissä tuolloin työskennellyt Antti Joensuu totesi, ”Tyrmäämöt on jo niin nähty”.
Muutoksentekijöillä oli vahva tunne ja monella myös omakohtainen kokemus siitä, että uusiin ehdotuksiin suhtauduttiin usein suorastaan tyrmäävästi. ”Tota on jo kokeiltu sotien jälkeen, eikä se toiminut silloin. Paras vaan keskittyä meidän ydintoimintaan, eikä hötkyillä toisten tonteille ”. Lause, jonka kuulee huolestuttavasti leviävän tällä hetkellä, kun pitää säästää ja karsia. Ikään kuin samaan aikaan voitaisiin tehdä vain toista – joko säästää tai kehittää.
”Yhteistyö ei maksa ylimääräistä – päinvastoin.”
Muutoksentekijän ideologia lähtee siitä, että taloudellisesti tiukkoina aikoina ei ole varaa olla kehittämättä ja miettimättä, miten asioita voitaisiin tehdä fiksummin, minkä tekemisestä pitäisi luopua jne. Erityisen tärkeää on yhdistää resurssit ja miettiä, miten yhdessä voitaisiin tehdä enemmän ja parempaa. Yhteistyö ei maksa mitään ylimääräistä. Päinvastoin.
Törmäämö -konsepti lainattiin Business-treffeiltä, ja se toimii edelleen, yli 10 vuotta käynnistymisensä jälkeen. Idea on yksinkertainen: Kerran kuussa perjantaiaamuisin klo 8–9 varataan yksi tunti tapaamiselle, jossa ensin alustus jostakin ajankohtaisesta teemasta, ja sen jälkeen keskustelua ja yhdessä ideointia. Ensin tapaamiset järjestettiin livenä, koronan jälkeen pääosin Teamsillä. Etenkin nuo fyysiset tapaamiset ovat jättäneet lämpimän muiston mieleen eräänlaisena hallinnon YYA (ystävyys, yhteistyö ja avunanto) -sopimuksen kulttuurisena kehtona. Uskon, että jokainen, joka tuon lämmön ja yhteisöllisyyden aamun hämärinä hetkinä koki, ei tule sitä hevillä unohtamaan.
Tekoälykehitys hallinnon toimijoita yhdistävänä voimana
Uudistava yhteistyö edellyttää tietysti yhteisen fyysisen tilan lisäksi, ohella ja erityisesti myös yhteisen mindsetin – mielen tilan. Voisiko tekoälykehitys toimia hallinnon organisaatioita yhdistävänä voimana? Vauhdilla etenevä tekoälykehitys on asia, jos mikään, jonka toisaalta hallitussa ja samaan aikaan riittävän rohkeassa käyttöönotossa tarvitaan yhteistyötä yli kaikenlaisten rajojen. Tekoälyn kehittämisessä tärkeää on myös se arvopohja, jolle sitä rakennetaan ja jossa sitä hyödynnetään. Yhteisen arvopohjan syntyminen taas edellyttää yhteistä keskustelua, yhteisen tilannekuvan ja ennen kaikkea yhteisen tilanneymmärryksen aktiivista rakentamista ja ylläpitoa.
”Radikaalit teknologiat muuttavat arvonluontiverkostojen rakenteita” todettiin eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan julkisessa kuulemisessa 27.5. (teemana ”Miten radikaalit teknologiaratkaisut muuttavat yhteiskuntaamme”). Siiloissa ei synny riittävää kokonaiskuvaa sen enempää tekoälyn uhkista kuin mahdollisuuksistakaan.
”Lineaarinen ajattelu on tuhoisaa.”
Jonna Heliskoski toimii Sitrassa ohjelmajohtajana ”Julkinen hallinto ja tuottavuus (Data & AI) -ohjelmassa ja toteaa mm. seuraavaa:
”Moni organisaatio tavoittelee tekoälyllä edelleen 10 % tehostusta, eli vanhan prosessin juustohöyläämistä. Johtajat sortuvat usein ajattelemaan strategiaa janana: ”Ensin sammutamme tulipalot (0–12 kk), sitten kehitämme uutta (1–3 v) ja lopuksi uudistumme”. Tämä lineaarinen ajattelu on tuhoisaa.”
”Kärkihankkeet kiillottavat parhaimmillaankin vain yhtä siiloa tai luovat eristetyn innovaatiokuplan. Todellinen kestävä vaikuttavuus ei synny yhdestä jättihankkeesta, vaan fiksusti hajautetusta kriittisestä massasta – satojen arjen purojen yhdistämisestä.”
Heliskoski on kehittänyt osana Systeemisen muutoksen pelikirjaa haasteiden taklaamiseen ns. Tuottavuuslähtöisen uudistamisen toimintamallin. Peräkkäisten vaiheiden tai irrallisten pilottien sijaan kyseessä on dynaaminen toimintamalli, joka edellyttää neljän aikaikkunan ja strategisen salkun samanaikaista ohjaamista. Nämä ovat: operatiivinen selkäranka, jatkuva parantaminen, systeemiarkkitehtuuri ja radikaalit kokeilut. Lue tarkemmin täältä: (6) Herätys – Miksi tekoäly ei (vielä) pelastanutkaan meitä? | LinkedIn
Nyt ei ole oikea aika käpertyä siiloihin
Irrallisesta hankehumpasta (josta Heliskoskikin kirjoittaa) on puhuttu ainakin asiantuntijoiden kesken valtionhallinnossa jo tuskallisen pitkään. Se jos mikä tuhlaa resursseja (aikaa ja rahaa). Lisäksi se aliarvioi ja alihyödyntää pahasti julkishallinnossa työskentelevien ihmisten osaamista ja potentiaalia.
Pääministeri Sanna Marin lausui korona-aikaan vuonna 2020 kuuluisat sanat: ”Nyt ei ole oikea aika mennä mökeille”. Saman voi todeta nyt julkisen hallinnon toimintamalleista: Nyt ei ole oikea aika käpertyä ja palata menneeseen. Nyt, jos koskaan, tarvitaan sitä myös tämän kirjoitukseni otsikossa mainittua ”uhoa”. Yhteistyö, johon valtionhallinnossa työskentelevät asiantuntijat ovat enemmän kuin valmiita, ei saa tuhoutua sinänsä välttämättömien säästöjen alle, vaan sen pitää voimistua ja laajentua – tulla uudeksi normaaliksi. Ei siis ”joko – tai” vaan ”sekä – että”. Yhteistyöhän perustuvan muutoksen pitää myös saada ”johdon tuulensuoja”, kuten Olli-Pekka Heinonen aikanaan hienosti kirjoitti: https://valtioneuvosto.fi/-/10623/olli-pekka-heinonen-johtajan-pitaa-antaa-tuulensuojaa-muutoksen-tekijoille.
”Uudistumisen ja uudistamisen aika ei ole ohi.”
Kansliapäälliköt julkaisivat 28.5. yhteiset pääviestit tulevaan hallitusvaihdokseen: Valintojen Suomi: Kansliapäälliköiden pääviestit hallitusvaihdokseen. Julkaisussa korostetaan poikkihallinnollisen ja tietoperustaisen valmistelun tärkeyttä ja sitä, että uudistuksia on syytä tehdä yhteistyössä ja niiden vaikutuksia on myös pystyttävä arvioimaan laaja-alaisesti. ”Vaikka lisärahalla tekemisen aika on ohi, tekemisen aika ei ole”, julkaisussa todetaan.
Heikki Aittokosken kirjoitusta edelleen lainaten (HS 26.5.2026): ”Kyynisyys tarjoaa mahdollisuuden välittömään pätemiseen, kun taas optimismi on kestävyyslaji”. Jokainen meistä voi olla muutoksen tekijä. Se vaatii pitkää pinnaa, mutta vain aktiivinen toimijuus vie asioita eteenpäin ja saa muutosta aikaan.
Kirjoitus on osa kirjoitussarjaa, jolla tähdätään pitkäntähtäimen kehittämiseen yli hallituskausien.
