Ikkunanpesu vai joulusiivous?

Syyskuussa huokaisin syvään helpotuksesta. Saimme kuin saimmekin julkaistua Valtiokonttorin ohjeen Vastuullisuusraportointi valtionhallinnossa noin puolitoista vuotta kestäneen työrupeaman päätteeksi. Ohjeessa kannustetaan kaikkia valtionhallinnon organisaatioita laatimaan vuosittain vastuullisuusraportti alkaen kuluvan vuoden 2021 toiminnasta. Vaikka vastuullisuusraportoinnin paine yhteiskunnassa lisääntyykin erilaisten standardien, taksonomioiden ja sääntelyn lisääntyessä, ei vastuullisuusraportti ratkaise kaikkia kestävyyshaasteita. Se ei myöskään tee organisaation toiminnasta automaattisesti vastuullista.

Vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä puhuttaessa on pidettävä jatkuvasti mielessä, mikä on olennaista ja keskeistä. Missään tapauksessa vastuullisuusraportti ei ole itseisarvo – tärkeintä on vastuullinen toiminta ja kestävän kehityksen eteen tehtävä työ. Vastuullisuusraportin tehtävänä on toimia ikkunana, tai parhaimmillaan modernina lattiasta kattoon ulottuvana lasiseinänä. Sen läpi muut yhteiskunnan toimijat voivat seurata, miten vastuullisesti me valtionhallinnossa toimimme ja kuinka hyvin työskentelemme kestävää kehitystä mahdollistaen.

Vastuullisuusraportti on ikkuna tai lasiseinä, jonka kautta muut voivat seurata organisaation toiminnan vastuullisuutta.

Usein on helpompaa keskittyä ikkunan kiillottamiseen ja puitteiden maalaamiseen, kuin tarttua koreasta ikkunasta paljastuvan sotkuisen ja tunkkaisen sisätilan kohentamiseen. Viherpesussa on kyse juuri tästä, samoin niin kutsutussa sateenkaaripesussa, jossa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden värikkäitä logoja käyttämällä luodaan mielikuva raportoivan organisaation vastuullisesta toiminnasta ilman konkreettisia näyttöjä.

Toivon, että Valtiokonttorin ohjeen avulla valtionhallinnon organisaatiot löytävät keinoja kertoa muulle yhteiskunnalle niistä merkittävistä osa-alueista, joissa ne omalla toiminnallaan edistävät kestävän kehityksen tavoitteita.

Valtionhallinnossa sotkuiset talot ovat harvassa, mutta toisaalta niin ovat ikkunatkin, joiden kautta vastuullisuutta tarkastella.

Maailmassa, joka on täynnä dataa ja raportteja, ei ole tilausta tarpeettomalle tiedolle. Voikin esittää kysymyksen siitä, onko peräpeiliin katsova vastuullisuusraportti keskeinen työväline tilanteessa, jossa globaalit kestävyyshaasteet vaativat ripeää toimintaa?

Raportti kannattaa valjastaa oppaaksi kohti tulevaisuutta. Kun ensin on tunnistettu, mihin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin omalla toiminnalla voidaan jättää merkittävin kädenjälki*, on luonteva seuraava askel sen määrittäminen, millaisen kädenjäljen aikoo tulevina vuosina jättää. Tällöin raportista muodostuu paitsi ohjausväline omalle toiminnalle – menemmekö oikeaan suuntaan ja hyvällä nopeudella – myös arvokas tietolähde muille yhteiskunnan toimijoille.

Kestävä kehitys on kaikkea toimintaa läpileikkaavaa, joten kaikkien ajatukset tarvitaan mukaan. Kannustan eritaustaisia ja eri tehtävissä toimivia virkamiehiä mukaan oman organisaationsa vastuullisuusraportointityöhön. Varmistetaan, että ikkunoista näkyy koko huone!

* Valtiokonttorin ohjeistamassa valtionhallinnon vastuullisuusraportoinnin viitekehyksessä kädenjäljellä tarkoitetaan organisaation vaikutusmahdollisuuksia omalla toiminnallaan edesauttaa valitsemiensa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista.