Ilmastonmuutos ja kestävyyshaasteet ovat aikamme polttavimpia ja massiivisimpia ongelmia, ja niiden taklaaminen vaatii globaaleja ratkaisuja sekä laajaa yhteistyötä. Näin on europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mukaan myös Euroopassa, jossa EU-tasolla toimiminen on hänen mukaansa ainoa tehokas keino kestävän kehityksen edistämiseksi.
Hänelle ajatus siitä, että Euroopassa toimittaisiin kestävyysasioissa yksittäisinä valtioina, on yhtä absurdi, kuin tilanne, jossa Kuusamo johtaisi yksin yliopistoa, erikoissairaanhoitoa ja maanpuolustusta.
– Silloin me oltaisiin kaikki yksiä Kuusamoita, hän naurahtaa.
Kestävyysajattelu viedään nyt myös finanssimaailmaan
EU:ssa ilmasto- ja kestävyyshaasteisiin suhtaudutaankin vakavasti. Tällä hetkellä niitä taklataan erityisesti sen kunnianhimoisen vihreän kehityksen ohjelman, eli Green dealin avulla. Ohjelman siivittämänä EU pyrkii muun muassa olemaan ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.
Olennaisena osana vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluu viime aikoina Suomessakin paljon puhuttanut kestävän rahoituksen asetus, eli niin kutsuttu taksonomia*. Taksonomiassa määritellään, mitä rahoitus- ja investointikohteita voidaan pitää ympäristön kannalta kestävinä. Näin halutaan ohjata rahavirtoja kestävämpiin hankkeisiin ja erottaa aidosti kestävät kohteet viherpesusta*.
”Kestävien sijoituskohteiden luokittelu on merkittävää, sillä suuri osa maailman sijoitusvaroista on edelleen kiinni kestämättömissä kohteissa.”
Euroopan parlamentin toisena pääneuvottelijana EU:n taksonomian muodostusvaiheessa toiminut Pietikäinen vaikuttaa suhtautuvan taksonomiaan intohimoisesti. Hän kertookin olevansa ylpeä siitä, että se ylipäänsä saatiin aikaan. Samalla hän painottaa, että kestävien sijoituskohteiden luokittelu on merkittävää, sillä suuri osa maailman sijoitusvaroista on edelleen kiinni kestämättömissä kohteissa.
– Sillä olisi iso vaikutus, jos me saisimme ne rahat sieltä pois ja vietyä ympäristön kannalta ystävällisempään kohteeseen. Se loisi bisnesmahdollisuuksia niille yrityksille, jotka ovat ympäristöystävällisempiä ja vastaavasti vähentäisi niiden mahdollisuuksia, jotka ovat haitallisia, hän selittää.
Taksonomian taustalla on tiede
Taksonomian ehdottomana etuna Pietikäinen pitää sen tiedeperusteisuutta, jota hän kuvailee sen suojarakenteeksi. Euroopan parlamentti teki hänen mukaansa paljon töitä tiedeperusteisuuden eteen. On tärkeää, että kaikki tietävät, miten taksonomiassa luokitellaan ja lasketaan, millä metodeilla ja mihin perustuen.
– Ei voi olla niin, että aina kun vaalien jälkeen poliitikot muuttuvat, me uudelleen päätämme, mikä milloinkin on kestävää ja mikä ei. Sitä ei kestä meidän ympäristömme eikä myöskään investointimaailma, Pietikäinen sanoo.
Kestävyyden määrittely ei kuitenkaan ollut helppoa. Jäsenvaltioilla ja eri toimialoilla on luonnollisesti omia intressejään määritellä erilaisia asioita vihreiksi. Pietikäinen kertookin olleensa surullinen seuratessaan, kuinka häikäilemättä taksonomian neuvotteluprosessia on käytetty lobbaamiseen.
– Tätä on käytetty tilaisuutena vaatia, että jokin asia on vihreä ilman mitään tiedeperusteisuutta. Silloin uhkana on koko prosessin korruptoituminen lyhytaikaisilla kuvitteellisilla intresseillä, vaikka kaikki tietävät näiden asioiden vakavuuden, hän sanoo.
Täydellinen taksonomia ei kuitenkaan ole ja Pietikäinen toteaa, että se tulee varmasti uusiutumaan matkan varrella.
– Tulemme varmasti tekemään erilaisia sivuloikkia ja muodostamaan nyt sellaisia määritelmiä, joita pitää myöhemmin fiksata.
EU voi toimia globaalina suunnannäyttäjänä
Siitäkin huolimatta, että EU:ssa tehdään jo nyt paljon töitä kestävyyden edistämiseksi, on Pietikäisellä myös kehitystoiveita.
– Se mitä me nyt teemme, on tarpeellista ja hyvää, mutta asiat ovat vielä hajallaan. Me katsomme EU:ssa esimerkiksi ilmastoa, biodiversiteettiä ja rahoitusta erikseen. Eri ihmiset tekevät ja edistävät eri asioita. Sen sijaan me tarvitsisimme kokonaisvaltaisen, koherentin ohjelman edistämään kestävää transitiota, Pietikäinen pohtii.
EU:n omalle alueelleen asettamilla pelisäännöillä on usein globaalia markkinavaikutusta. Pietikäinen painottaakin, että EU voisi toimia vahvemmin globaalina suunnannäyttäjänä myös kestävän kehityksen saralla.
– Ehdottomasti voisimme olla vieläkin rohkeampia. Ei kukaan saa asioita kansainvälisesti jotenkin mystisesti, jollei niitä tehdä ensin itse. EU:lla on loistava mahdollisuus olla vielä vahvemmin aloitteentekijä kestävyysasioiden edistämisessä, hän muistuttaa.
Kannustusta valtionhallinnon vastuullisuusraportointiin
Kestävään kehitykseen ja sen edistämiseen kytkeytyvät aiheet ovat erityisen ajankohtaisia myös valtionhallinnossa, kun moni valtionhallinnon organisaatio suunnittelee parhaillaan ensimmäistä vastuullisuusraportointikierrostaan. Pietikäinen toteaa sen olevan hieno esimerkki vastuullisuustyöstä.
– Matkaa on varmasti kirittävänä paljon, mutta jostakin pitää aina aloittaa. On erittäin olennaista ottaa kestävyyteen kytkeytyvä raportointi ja laskenta sekä ekologinen osaaminen ja ymmärrys osaksi julkisen sektorin työkalupakkia. Muuten ei voida olla aidosti kestäviä, hän tuumii.
Raportointi, joka ei johda korjauksiin, on Pietikäisen mukaan hukattu mahdollisuus.
Raportoinnin on tarkoitus tuottaa organisaatioille tärkeää tietoa, joka mahdollistaa korjausliikkeet omassa toiminnassa. Sellainen raportointi, joka ei johda kysymyksiin tai korjaustoimenpiteisiin, on Pietikäisen mukaan hukattu mahdollisuus.
– Raportointi on oppimisprosessi, jonka kautta voi tapahtua upeita oivalluksia. Kun nähdään kokonaisuus ja vertaillaan muihin, voidaan huomata, että tämänhän voisi tehdä noinkin, täälläkin voisimme säästää ja tuon voisimme tehdä paremmin. Tällöin raportointi toivottavasti johtaa transitiosuunnitelmiin, eli suunnitelmiin siitä, mitä pitää tehdä, jotta asiat olisivat paremmin.
Vastuullisuusraportointiaan aloitteleville valtionhallinnon organisaatioille Pietikäinen haluaakin lähettää kannustavia terveisiä.
– Muistakaa, että olette tärkeän asian äärellä. Suhtautukaa siihen innolla ja uteliaisuudella. Raportoinnin ei ole tarkoitus olla pakkopullaa eikä raporttien ole tarkoitus jäädä pölyttymään arkistoihin. Tätä tehdään siksi, että meillä olisi elinkelpoinen elämä tulevillekin sukupolville.
*Käsitteitä
EU taksonomia = EU:n kestävän rahoituksen asetus. Oikeudellinen luokitusjärjestelmä, joka luokittelee ympäristön kannalta kestäviä sijoitus- ja rahoituskohteita. Mitä kestävämpi jokin kohde on, sitä helpommin siihen saa jatkossa rahoitusta.
Viherpesu = Kun tehdään asioista vastuullisemman tai ympäristöystävällisemmän oloisia, kuin ne todellisuudessa ovat. Usein mielikuvamarkkinointia, joka esittää asian todellisuutta vastuullisempana.
