Otsikon sitaatti on suora lainaus, joka liittyy Laura Bordin tuoreen väitöstutkimuksen haastatteluaineistoihin. Tutkimus osoittaa, ettei digitaalisen työn kuormitus synny vain viestien määrästä, vaan myös kommunikaation koetusta laadusta. Miten teknostressiä voi hallita, se selviää tästä jutusta.
Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin tutkimusryhmässä työskentelevä Bordi on tutkinut digitalisoituvan työn työhyvinvointikysymyksiä jo noin 15 vuoden ajan. Väitöskirjatyö kulki tutkimus-, kehittämis- ja opetustyön rinnalla lähes vuosikymmenen ajan.
”Alun perin olin kiinnostunut siitä, minkä tyyppiset asiat kuormittavat ihmisiä digitalisoituvassa työssä ja miten kuormitusta voidaan hallita. Osatutkimusten myötä digitaalisen kommunikaation merkitys alkoi kuitenkin korostua yhä vahvemmin, Bordi kertoo.
Myös koronapandemia korosti digitaalisen kommunikaation roolia entisestään. Väitöstutkimuksen kolmannessa osassa kohderyhmänä olivat peruskoulun opettajat ja tutkimuksen kohteena opettajien teknostressin kokemukset etäopetuksessa.
Kun ajattelun rauha jää jatkuvien keskeytysten jalkoihin
Bordin väitöskirja ”Teamsissa ei koskaan kohtaa käytävällä ketään” – digitaaliseen kommunikaatioon liittyvät työn vaatimustekijät ja niiden hallinta asiantuntijatyössä tarkistettiin toukokuussa 2025.
Väitöskirjan haastatteluissa esiin tulleen asiantuntijan lainaus jäi elämään väitöksen nimessä, sillä se kiteyttää osuvasti jotain olennaista nykytyöstä: digitaalinen vuorovaikutus on tullut jäädäkseen, mutta samalla työstä on kadonnut jotain inhimillistä ja spontaania.
Digitaalisen vuorovaikutuksen kuormittavuus rakentuu sekä määrästä että laadusta. Ensimmäinen on monelle tuttu: viestejä tulee päivän aikana iso määrä eri kanavista, joita seurataan päivän aikana samanaikaisesti Teams-palavereiden keskellä.
”Samalla syntyy paljon niin sanottua metatyötä. Työaikaa ja ajattelukapasiteettia kuluu siihen, että hallitsemme erilaisia kanavia, järjestämme viestejä ja yritämme pitää kokonaisuuden kasassa”, Bordi kuvailee.
”Tämä näkyy arjessa keskittymisen herpaantumisena. Työpäivä pirstaloituu, tarkkaavaisuus kärsii ja virheiden riski voi kasvaa. Ajattelun rauha jää helposti jatkuvien keskeytysten jalkoihin.”
Kuormitus syntyy suuresta määrästä ja heikosta laadusta
Tutkimuksessa nousi vahvasti esiin viestin määrän ohella digitaalisen vuorovaikutuksen laatu. Haasteita tuottaa se, että ruutujen välityksellä on vaikeampi havaita ihmisten ilmeitä, eleitä ja muita nonverbaalisia viestejä. Esihenkilön voi olla hankala huomata, jos työntekijä on väsynyt tai kuormittunut. Samalla väärinymmärrysten mahdollisuus kasvaa.
”Digitaalista vuorovaikutusta kuvattiin tutkimusaineistoissa usein etäiseksi ja korostuneen asiakeskeiseksi. Ihmisille voi myös jäädä epävarmuus siitä, tuliko kuulluksi ja ymmärretyksi. Digitaalista kommunikaatiota ei koeta yhtä luontevaksi ja tasapainoiseksi kuin kasvokkaista vuorovaikutusta”, Bordi kertoo.
Pienetkin epäselvyydet voivat jäädä itämään epämääräisinä ja huomaamattominakin konfliktin siemeninä, jotka hankaloittavat yhteistyötä. Koska kuormitus ei synny pelkästään kommunikaation määrästä, sitä ei myöskään voi ratkaista pelkästään vähentämällä viestejä.
”Jos keskitymme vain viestinnän määrän rajaamiseen, voimme samalla heikentää vuorovaikutuksen laatua. Toisaalta yhteisöllisyyttäkään ei voi rakentaa lisäämällä loputtomasti kommunikaatiota, jos ihmiset samaan aikaan hukkuvat viestimassaan”, Bordi tuumii.
”Selkeät käytännöt vähentävät turhaa viestintää”
Digitaalisen kommunikaation aiheuttaman kuormituksen hallinta edellyttää määrän ja laadun tasapainoa. Työpaikoilla se tarkoittaa ennen kaikkea selkeyttä. Mitä kanavia käytetään, mihin tarkoitukseen ja milloin? Kenen täytyy saada mikäkin viesti? Voisiko turhia sähköpostilistoja karsia?
”Selkeät käytännöt vähentävät turhaa viestintää ja monikanavaisuutta. Samalla voidaan turvata aikaa keskittymiselle ja antaa rauhaa ajattelulle. Myös tavoitettavuudesta kannattaa sopia yhdessä – jokaisen ei tarvitse olla jatkuvasti saatavilla”, Bordi muistuttaa.
Vuorovaikutuksen laatua puolestaan voidaan vahvistaa yllättävän arkisilla keinoilla. Säännölliset keskustelut, epämuodolliset kohtaamiset ja viestintätapojen joustava mukauttaminen tukevat luottamuksen rakentumista.
”Tutkimuksessa nousi esiin, että jopa yksittäiset ja satunnaiset kasvokkaiset tapaamiset voivat helpottaa digitaalista vuorovaikutusta merkittävästi. Kun toinen ihminen tuntuu tutummalta, myös verkossa kommunikointi koetaan luontevammaksi.”
Miten tekoäly vaikuttaa kommunikaatioon?
Bordin mukaan ”ei ole yhden koon vastausta siihen, kuinka paljon kasvokkaisia kohtaamisia tarvitaan”. Yhteistä näyttää kuitenkin olevan tarve epämuodollisille kohtaamisille – niille hetkille, jotka syntyivät aiemmin käytävillä, kahvihuoneissa ja työmatkoilla.
Monissa työyhteisöissä kohtaamisia pyritään luomaan myös digitaalisesti. Työparit voivat pitää yhteisiä virtuaalikahveja tai tiimit järjestää epämuodollisia keskusteluhetkiä ilman varsinaista agendaa.
Nykymaailmassa on selvää, ettei digitaalisesta työstä enää peruuteta koronaa edeltävään aikaan. Bordin väitöstutkimuksessa tekoäly ei vielä noussut merkittäväksi teemaksi, koska ensimmäinen aineisto koottiin vuosina 2015-2016 ja viimeinen aineisto keväällä 2023, mutta sen vaikutus työhön on väistämätön.
”Olen miettinyt paljon sitä, miten tekoäly vaikuttaa jatkossa yhä enemmän ihmisten väliseen kommunikaation. Joillekin tekoäly on jo nyt se lähin työkaveri, jonka kanssa sparraillaan, pallotellaan ajatuksia ja tehdään töitä, mutta toisille lähinnä hakukone tai yksi työkalu muiden joukossa.”
Lue lisää Laura Bordin väitöskirjasta tästä linkistä
