Oli tapahtunut murha. Uhri löydettiin kokoushuoneesta 3.14 kahvitauon jälkeen kello 9.21. Hän makasi pöydällä kahden muistion välissä. Kukaan ei ollut nähnyt itse tapahtumaa. Onneksi poliisiasema oli lähellä. Uhri oli nimeltään Selkeys.
Selkeys oli pitkään työskennellyt viraston palveluksessa. Se oli tunnettu siitä, että asiat alkoivat näyttää ymmärrettäviltä heti kun se saapui paikalle. Joskus jopa niin, että kokous päättyi ennen ajanvarausta. Tämän vuoksi tapaus herätti huolta.
Ensimmäisenä kuulusteltiin Sääntöä. Sääntö kertoi toimineensa täysin asianmukaisesti. Se oli vain lisännyt muutaman tarkennuksen, kaksi poikkeusta ja yhden liitteen, koska maailma on monimutkainen eikä sitä voi kuvata yksinkertaisesti.
Seuraavaksi kuulusteltiin Prosessia. Prosessi ilmoitti saapuneensa paikalle vasta myöhemmin, jolloin keskustelu oli jo monipuolistunut. Prosessin mukaan Selkeys oli vielä siinä vaiheessa elossa, mutta vaikutti hieman väsyneeltä.
Epäily kohdistui hetkeksi myös Työryhmään, joka oli viimeinen, joka oli nähty Selkeyden seurassa. Työryhmä kuitenkin kiisti kaiken. Se kertoi ainoastaan tarkastelleensa asiaa useasta näkökulmasta ja lisänneensä muutamia täydentäviä periaatteita.
Tutkinta eteni hitaasti.
Käänne tapahtui, kun pöydän alta löydettiin muistilappu, jonka Selkeys oli kirjoittanut hieman ennen tapahtumaa. Siinä luki: “Jos sääntöjä on riittävästi, joku niistä kumoaa toisen. Jos eivät kumoa, ne selittävät toisensa pois.”
Tässä vaiheessa tutkintaryhmä hiljeni.
Gödel oli jo vuosikymmeniä aiemmin osoittanut, että tietyissä riittävän vahvoissa muodollisissa järjestelmissä täydellisyys ja ristiriidattomuus eivät mahdu samaan pakettiin. Virastossa havaintoa oli pidetty lähinnä matematiikan ongelmana. Nyt se alkoi näyttää epäilyttävän ajankohtaiselta. Vaikutti siltä, että Selkeys oli joutunut tekemisiin liian suuren ja sisäisesti ristiriitaisen sääntöjärjestelmän kanssa: “näin”, “paitsi”, ”pääasiallisesti” ja ”ei sovelleta”. Selkeys oli yrittänyt sovittaa ne yhteen. Tämä oli osoittautunut kohtalokkaaksi.
Tutkinta päätettiin lopulta keskeyttää. Syyllistä ei löytynyt, eikä ollut aivan selvää, oliko rikosta tapahtunut lainkaan. On mahdollista, että Selkeys ei tullut murhatuksi, vaan joutui yksinkertaisesti kohtaamaan loogisen rakenteen, jota yksittäinen käsite ei voi kestää.
Tämän jälkeen virastossa tapahtui kuitenkin jotakin outoa. Käytävillä on toisinaan nähty hahmo, joka muistuttaa Selkeyttä. Se ilmestyy hetkeksi keskustelun alkuun, saa asiat näyttämään suoraviivaisilta ja katoaa sitten, kun joku lisää lauseeseen sanan “kuitenkin”. Sitä ei pidetä vaarallisena. Päinvastoin. Monet kokevat sen jopa lohduttavana.
On hyvä tietää, että vaikka Selkeys ei enää virallisesti työskentele virastossa, sen aave kummittelee yhä käytävillä. Toisinaan, hyvin lyhyen hetken ajan, tekee asioista ymmärrettäviä.
Lue edellinen kirjoitus: Metsä
