Kuurojen ja viittomakielisten yhteisön syntyminen nähdään alkaneen Suomessa 1800-luvulla kuurojen koulun ja yhdistysten perustamisen sekä yhteiskunnan asenteellisten muutosten takia. Miksi silti hyvin moni suomalainen ei edelleen tiedä mitään kuuroista ja viittomakielisestä yhteisöstä?
Suomen valtion sekä kuurojen ja viittomakielisten yhteisöjen välillä on käynnissä kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessi, jonka sihteeristö aloitti työnsä oikeusministeriössä syksyllä 2025. Sihteeristö koostuu kolmesta viittomakielisestä kuurosta: pääsihteeri Johanna Mesch, erityisasiantuntija Juhana Salonen ja suunnittelija Netta Keski-Levijoki. Kyseessä on tiettävästi maailman ensimmäisestä valtiollisen tason prosessista viittomakielisen, itsenäisen ja riippumattoman sihteeristön johtamana. Sihteeristön vastuulla on eduskunnan asettaman määräaikaisen lain (v. 2026–2028) turvin kerätä, käsitellä ja arkistoida kuuroihin ja viittomakielisiin kohdistuneita oikeudenloukkauksia, syrjintää ja vääryyksiä menneisyydestä nykypäivään. Kerättyjen tietojen pohjalta laaditaan loppuraportti loppuvuodesta 2027 valtiolle sekä yhteisöille, minkä tarkoituksena on kokonaiskuvan ohella tehdä ehdotuksia kuurojen ja viittomakielisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi ja sovinnon edistämiseksi valtion kanssa.
Miten prosessi on käynnistynyt?
Sihteeristölle on annettu valtuudet kerätä tietoa kuulemisten muodossa ympäri Suomen sekä tarvittaessa myös rajojen yli Suomesta poismuuttaneiden mukaan laskemiseksi. Tavoitteena oli kuulla sata ihmistä vuoden 2026 aikana, mikä täyttyi kirkkaasti alle neljässä kuukaudessa. Kuulemiset ovat alkaneet sensitiivisissä merkeissä, sillä monille tässä on tarjoutunut ensimmäistä kertaa eläissään mahdollisuus päästä omalla äidinkielellään kertomaan vaikeista kokemuksistaan ja tunteistaan sihteeristölle sekä sen rinnalla saada psykososiaalista tukea Kuurojen Palvelusäätiön TukiPlats- hankkeen järjestämänä. Psykososiaalinen tuki on keskeisessä roolissa menneiden traumojen uudelleen kohtaamisessa ja niiden jäsentämisessä.
Keille totuus- ja sovintoprosessi on?
Tiedotus- ja kuulemiskierrosten yhteydessä on tullut kentältä jatkuvasti signaaleja, joista on heijastunut vahva tarve huomioida eritaustaisia ihmisiä. Kun tarkastellaan kuurojen ja viittomakielisten muodostamia yhteisöjä, voidaan havaita hyvin heterogeeninen joukko koostuen suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakieltä käyttävistä, kuuroista, kuurosokeista, huonokuuloisista, kuulevista (kuurojen vanhempien kuulevat lapset tai kuurojen kuulevat sisarukset), sisäkorvaistutetta käyttävistä, kuuroutuneista tai niistä henkilöistä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet tekemisissä viittomakielen kanssa esimerkiksi työnsä puolesta. Unohtamatta maahanmuuttajia tai muuksi identifioituneita ihmisiä.
On ensiarvoisen tärkeää astua kentälle ja kohdata jokainen ihminen juuri omana itsenään, jolloin voidaan rakentaa luottamuksen pohjaa. Jokainen kuuleminen sisältää ainutlaatuisen tarinan kunkin omasta elämänpolustaan.
Yhteiskunnan vastuu
Millä tavoin totuus ja sovinto ymmärretään käsitteellisellä tasolla molempien kotimaisten viittomakieltemme näkökulmasta? Entä edellä mainittujen eri viiteryhmien kokemusmaailmasta? Monille heistä on iskostunut vaikeita luottamussäröjä yhteiskuntaamme kohtaan sisäänrakennetun syrjinnän tai välittömän sellaisen takia. Myös yhteiskunnan on osallistuttava yhteiseen kuulemiseen. Valtion todellinen tahtotila rakenteellisille muutoksille pidemmällä aikajänteellä edellyttää avointa vuoropuhelua kuurojen ja viittomakielisten kanssa. Yhdessä pohtien, millaisin toimenpitein nykypäivänä tunnistettuja ja syrjiviä rakenteita voidaan poistaa sekä miten menneisyyden haavoja sovittaa. Historiasta ei tule vaieta, vaan kipeätkin asiat tulee tuoda päivänvaloon koko yhteiskunnassa.
Lue lisää totuus- ja sovintoprosessista
Kirjoittajat: sihteeristö (Juhana Salonen, Netta Keski-Levijoki ja Johanna Mesch)
Tällä viikolla (21.-27.9.) vietetään kansainvälistä kuurojen viikkoa sekä viittomakielten päivää. Siitä voit lukea lisää täältä.