Agenttisen Suomen visio lupaa vapauttaa ihmisten ja organisaatioiden aikaa, kun tekoälyagentit hoitavat tehtäviä niiden puolesta. Tämän vision tavoitteluun Suomella on digitalisoituneena yhteiskuntana poikkeukselliset vahvat lähtökohdat, mutta myös uudistumista tarvitaan. Ratkaistavia asioita ovat muun muassa miten tekoälyagentteja valtuutetaan toimimaan, miten niiden edustusoikeuksia hallitaan ja miten julkisissa palveluissa kannetaan vastuu niiden teoista.
Agenttisessa Suomessa tekoälyagentit tai muut itsenäiseen toimintaan kykenevät tietokoneohjelmat pystyisivät hoitamaan merkityksellisiä tehtäviä asiakkaiden ja palveluntuottajien puolesta. Tämä kunnianhimoinen tavoite säästäisi aikaa niin asiakkaan kuin palveluntarjoajan rooleissa ja säästynyt aika voitaisiin käyttää talouskasvun vauhdittamiseen ja tulevaisuuden palveluiden tuottamiseen.
On kuitenkin huomioitava, että agenttinen toiminta vaatisi merkittäviäkin muutoksia palveluntuotannossa niin toimijoiden identiteetin käsittelyyn kuin tapoihin, joilla valtuuksia hallinnoidaan, siten että oikeusvaikutukset voidaan kohdistaa oikeihin tahoihin.
Miten agenttinen toiminta muuttaa identiteetin ja vastuun suhdetta?
Nykytilan pitkäkestoiset tai pysyväisluonteiset identiteetit suojaavat toimijoita agenttisen toiminnan vastuilta, silloin kun ihminen tai yritys toimii toisen agenttina. Äärimmäinen ja tunnettu esimerkki löytyy dekkareista, joissa palkkamurhaaja sekä toimeksiantaja ovat ikuisesti rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Teon oikeusvaikutukset siis kohdistuvat suoraan ja vaikuttavalla tavalla itse identiteetin haltijaan, millä on merkittävä rikoksia torjuva vaikutus.
Hieman arkisemmassa esimerkissä yritysten puolesta-asioinnissa petokselliselta ilmoittamiselta suojaavat muun muassa vaaditut tutkinnot sekä toiminnassa vaadittu ammatinharjoittajan tai yrityksen maine ja taloudelliset vastuut. Näiden seikkojen vuoksi edustuksellinen toiminta on pitkälti keskittynyt hyvämaineisille toimijoille, mikä rajaa päämiehelle ja palveluntarjoajalle vahingollista toimintaa palvelutoiminnassa.
Tekoälyagenttien lyhytkestoiset ja tarkoitukseen rajatut identiteetit pakottavat miettimään uudelleen vastuun kysymyksiä. Ilmiselvästi agenttina toimivaa tietokoneohjelmaa ei rajoittaisi pelko vangituksi tai muutoin rangaistuksi tulemisesta, sillä sen koko olemassaolo ja identiteetti saattaisivat olla lakanneita, kun toiminnan oikeusvaikutuksia myöhemmin tarkasteltaisiin. Agentilta puuttuu myös joukko muita henkilöityviä rajoitteita, kuten asianajajien noudattamat tapaohjeet, joita myös kollegiaalisesti valvotaan.
Edellä mainitut seikat eivät toki tee agenttien identiteetin hallinnasta merkityksetöntä. Vaikuttaa kuitenkin, että niiden identiteetit saattaisivat rajautua enemmän väliaikaiseksi teknisen kontrollin välineeksi, kuin sellaiseksi identiteetiksi, jollaisia olemme ihmisillä tottuneet näkemään. Luottamusmallit saattavat myös kehittyvät suuntaan, jossa agentit toimisivat suoraan niitä tarjoavien yritysten identiteeteillä. Molemmissa skenaarioissa ehkäpä keskeisin kysymys kuuluu, kuka on antanut agentille luvan.
Miksi agenttisessa toiminnassa juuri valtuus määrittää vastuita?
Agentin identiteetin sijaan vaikuttaa merkitykselliseltä nojata päätöksenteko ja tarkastelu siihen, millä valtuuksilla agentti toimi. Tämän voisivat mahdollistaa asiointivaltuudet, jotka antaisivat agentille edustusoikeuden hoitaa asioita päämiehen puolesta.
Palvelutuotannossa agentin oikeuksia rajataan nykyisin pääasiassa kahdella mekanismilla. Yhtäältä valtuuttamisen käsitteeseen kuuluu, että päämiehen tulee tarkasti ymmärtää antamiensa valtuuksien rajoitukset ja niiden oikeusvaikutukset sekä ottaa vastuuta niiden tuloksista. Näin ollen annetun valtuuden tarkkarajaisuus turvaa päämiestä. Toisaalta asemaan perustuvat valtuudet, kuten huoltajuus tai toimitusjohtajuus, luovat laajempia oikeuksia, jolloin korostuu palveluntarjoajan vastuu toteuttaa kontrollit palvelussaan.
Julkisen hallinnon asiakkuuksissa valtuutettua edustamista on laajasti ja hyvin tuloksin käytetty yritysasioinnissa, kuten tilitoimistojen edustaessa päämiehiään raportoinnissa. Myös yksityisasiakkaiden puolella valtuutetut käyttötapaukset ovat yleistyneet, mutta ovat paikoin pistemäisempiä.
Onkin turvallista olettaa, että henkilöasiakkaiden palveluissa tarvitaan vielä merkittävästi tukea agenttien valtuuttamiseen, jotta toiminnan oikeusvaikutukset vastuineen tulisivat ymmärretyksi. Henkilöasiakkaille tarvittaneen myös uusia keinoja agenttien hallintaan, kuten jälkikäteisvalvonnan mahdollistava tapahtumien lokitiedon kerääminen ja niihin perustuva toiminnan jälkikäteisarviointi. Se, mikä toimija nämä voisi helppokäyttöisenä palveluna tuotteistaa, on vielä avoinna.
Julkisen hallinnon palvelutuotannossa agenttinen toimintamalli luo mahdollisuuksia asioiden tehokkaaseen ratkaisuun, mutta vaatii kehittämistä usealla eri osa-alueella. Tällä hetkellä näiden osalta on tunnistettavissa enemmän avoimia kysymyksiä kuin kattavia ratkaisuja. Näitä kysymyksiä voidaan jäsentää yhteentoimivuuden neljään teemaan seuraavasti:
- Juridisesti merkittävä kysymys on esimerkiksi, kuka kantaa vastuun agentin tekemästä päätöksestä viranmaistoiminnassa. Nykyisessä mallissa hyödyn tehokkuudesta saa palvelua tuottava organisaatio, mutta virkavastuu asettaa vastuuseen yksittäisen työntekijän.
- Organisaatioiden tulisi hallita käyttämiensä agenttien ohjelmistot, niiden käsittelemät tiedot sekä dokumentoimaan menettelyt, joilla niiden käyttöön on päädytty. Haasteena on kuitenkin osaamisen ja toimintatapojen laajamittainen päivittäminen voimakkaasti säädellyssä ympäristössä, jossa kehitys on ennen näkemättömän nopeaa.
- Tiedon yhteentoimivuuteen puolestaan kohdistuu suuria odotuksia. Kun kyse on perusoikeuksia koskevasta päätöksenteosta, tietoa käyttäessä ei juuri jää arvailulle sijaa.
- Teknologia puolestaan toimii tärkeimpänä mahdollistajana, mutta ratkaisut ovat harvoin irrallaan edellä mainituista yhteentoimivuuden muista osa-alueista.
Tekoälyratkaisujen käyttöönotto vaatiikin siis usein varsin laajaa arviota, jotta niillä tavoitellut hyödyt mahdollistuvat.
Miten tulevaa voidaan rakentaa jo olemassa olevan varaan?
Agenttinen toiminta lupaa siis tarjota laajamittaisia mahdollisuuksia, mutta se tarkoittaa myös uudistumista. Uudistuminen kustannustehokkaasti ja ajan vapauttaminen muihin tehtäviin vaatiikin yhteisen vision lisäksi jo olemassa olevan hyödyntämistä.
Julkisissa palveluissa käytetyt identiteetit perustuvat pitkälti viranomaisen rekisteröimiin tietoihin, ja ne mahdollistavat tietojen laajan yhdistelyn palvelutuotannossa.
Identiteettitiedot toimivat tietojenkäsittelyssä avaimena. Kun ne tuotetaan keskitettynä, kaikki hyödyntäjät saavat käyttöönsä yhtä tehokkaan ja helppokäyttöisen avaimen tietoon. Tietojen hajautettu tallentaminen käyttötarkoitukseen perustuen puolestaan turvaa tietoja. Keskitetty identiteetti ja hajautetut tietovarastot ovat siis tietosuojan ja tietoturvan kulmakiviä. Tässä me suomalaiset olemme aivan maailman kärkeä. Viranomaisen rekisteröimät tiedot ovat meillä laajassa käytössä ja saamme niistä laajoja hyötyjä. Rekisteröityihin tietoihin voidaan myös luottaa, kun niiden laadun takaa viranomainen. Näiden vahvuuksien päälle tulevaisuuttakin kannatta suunnitella.
Kustannustehokkuus vaatii myös palvelutuotantomallien uudelleen pohtimista, niin virkavastuun kuin asiakasystävällisten palveluiden näkökulmista. Palveluiden uudistamisen voimme aloittaa tunnistamalla käyttötapaukset, joissa saavutetaan suurimmat hyödyt maltillisilla riskitasoilla. Käyttötapaukset ohjaavat sitten osaltaan säädösmuutostarpeita sekä yhteisten digitaalisten palveluiden perusteiden päivittämistä agenttiseen aikaan.
