Hyödyllinen vuorovaikutus erilaisten tahojen kanssa synnyttää ratkaisuja

Työelämä on murroksessa, ja maailmaa eksponentiaalisesti muuttavat megatrendit koskettavat kaikkien elämää. Työnteon tavat muuttuvat kovaa vauhtia ja erityisesti teknologia avaa uusia tekemisen mahdollisuuksia. Muutosten tahti on kiihtynyt entisestään viimeisen vuoden aikana, kun koronaviruspandemia on siirtänyt monet täysipäiväisesti etätyöpisteilleen. Nyt myös aiemmin muutokseen varovaisesti suhtautuneet ovat pakotettu mukaan muutosten aaltoon.

– Tällä hetkellä ongelma on se, että muutos on niin nopeaa, että emme tiedä, mitä huominen tuo. Minun vinkkini muutoksesta ahdistuville on ollut rentoutua ja nauttia tästä menosta, koska huomenna se on kovaa ja vuoden päästä vielä kovempaa, toteaa teollisuusneuvos Antti Joensuu, joka on pitkään tehnyt töitä valtionhallinnossa työelämän kehittämisen ja työn tulevaisuuteen liittyvien teemojen parissa.

Tässä yhteydessä Joensuulle erityisen tärkeitä teemoja ovat luovuus, luottamus ja vuorovaikutus. Luovuus näyttäytyy hänelle olennaisena osana johtamista, ja samalla keinona reagoida muutokseen sekä toimia kohti organisaation päämääriä. Luovuus saadaan organisaatiossa toimimaan parhaiten luottamuksen kautta. Luottamus mahdollistaa vuorovaikutuksen, jossa mahdollisimman erilaiset ihmiset ovat keskenään tekemisissä. Vuorovaikutus puolestaan ruokkii luovuutta. Nämä kolme tekijää siis toimivat yhteisvaikutuksessa, ja mahdollistavat lopulta myös oppimisen organisaatiossa.

Luovuus johtamisen kulmakivenä

Luovuuden merkitys työelämässä on ilmeinen, sillä se toimii pohjana uusien ideoiden syntymiselle ja jopa työn mielekkyyden lisääntymiselle. Vaikka perinteisesti luovuus saatetaan liittää erityisesti taidealoihin, on sillä paikkansa myös valtionhallinnon arjessa. Sitä ei myöskään voi unohtaa johtamisesta puhuttaessa.

– Johtajuuden yhtenä kulmakivenä voidaan pitää luovuuden johtamista. Luovuushan on kaiken a ja o. Aikanaan luovuudesta ei puhuttu johtamisen yhteydessä ollenkaan. Sen jälkeen tuli vaihe, jossa sitä ruvettiin sietämään. Taso ei ole vieläkään riittävä, Joensuu pohtii.

”Tilanteet, joissa uutta osaamista tulee organisaatioon sisään, ovat herkkiä. Mitä enemmän erilaisuutta, raikkaita ajatuksia, kykyä kriittiseen ajatteluun ja uskallusta haastaa toimintatapoja, sitä parempi”

Itse hän toteaa oppineensa luovuuden tärkeyden käytännössä kohdatessaan ongelmanratkaisuun liittyvän haasteen.

– Minulle iso luovuuskoulu tapahtui menneisyydessä. Jouduin nöyrtymään sen edessä, että huomasin kuvanneeni työhöni liittyvää ongelmaa kuukausia kuuntelematta tarpeeksi toista samantyyppisessä tilanteessa olevaa henkilöä. Ratkaisu tähän tilanteeseen oli välittäjänä toiminut kolmas osapuoli, joka ei tuntenut kummankaan toimialaa kummemmin, mutta totesi ulkopuolisena, että teillä on ratkaisun avaimet toistenne ongelmiin. Tämä on luovuutta parhaimmillaan, Joensuu kertoo.

Uudet kosketuskohdat ja vuorovaikutus nousevat arvoon

Joensuu toteaa, että määrätietoinen luovuuden mahdollistaminen ja siihen kannustaminen eivät toimi vielä riittävän hyvin. Organisaatioiden tulisi yhä enemmän panostaa luovuuteen ja investoida sen edellytyksiin, etenkin vuorovaikutukseen erilaisten ihmisten välillä. Keinoja luovuuden ruokkimiseen on monia. Joensuulle luovuus syntyy erityisesti siitä, että on jännitteitä samassa pöydässä, sillä kohtaamisten kautta voidaan monesti löytää yllättäviä ratkaisuja. Erilaisuuden vaaliminen on tässä yhteydessä tärkeää.

– Näiden intensifioituneiden muutosten pyörteissä tulee yhä tärkeämmäksi ymmärtää, että jos vuorovaikutus tapahtuu vain meidän omissa kuplissamme, on luovuus minimissään ja asiat tehdään kuten ennenkin, eikä kehitystä tapahdu. Organisaatioiden tehtävä on ymmärtää, että talon sisä- ja ulkopuolella tulee löytää erilaisia kosketuskohtia ja vuorovaikutusta täytyy saada aikaiseksi, Joensuu kuvailee.

”Tarvitaan sellainen ympäristö, että paikalla on mahdollisimman paljon serendipiteettiä. Eli annetaan sattumalle mahdollisuus auttaa.”

Erilaisia kosketuskohtia voitaisiin löytää esimerkiksi joustotyötä ja monitilaisia työympäristöjä suosimalla.

– Parasta olisi, että ympäröisimme itsemme niillä henkilöillä, jotka ovat työmme kannalta hyödyllisiä juuri sinä päivänä. Olen monitilaisissa työympäristöissä nähnyt useita tilanteita, joissa joku on saanut vastauksen sellaiseen tärkeään kysymykseen, jota ei tajunnut vielä esittääkään, Joensuu pohtii.

Organisaatioiden tulisi panostaa luovuuteen ja investoida sen edellytyksiin, etenkin vuorovaikutukseen erilaisten ihmisten välillä.

Epäonnistumiset opettavat ja antavat aihetta kannustamiselle

Kun asioita tehdään uusilla ja luovilla tavoilla, voi toisinaan sivutuotteena olla pelko epäonnistumisesta. Joensuu kuitenkin suhtautuu epäonnistumisiin lempeästi ja rohkaisevasti. Luottamus nouseekin tärkeään arvoon muutoksessa olevan työelämän toimintakulttuurin päivittämisessä. Kun luottamus on kunnossa, saadaan luotua tilaa luovuudelle, uusille ratkaisuille ja erilaisten ihmisten kohtaamiselle.

– Työssä pitäisi syntyä turvallisuuden tunne ja riskinottoon kannustava ympäristö. Organisaation pitäisi oikeastaan palkita epäonnistumisista ja juhlia aina, kun on opittu jotain. Perinteisestihän virheistä rangaistaan. Silloin myös riskinottohalukkuus kuolee. Sen tyyppistä kannustamista tarvitaan, että tämä henkilö on uskaltanut tehdä sen, mitä me ei yleensä olla koettu mahdolliseksi, Joensuu painottaa.

”Työstä on lupa nauttia. Sen ei tarvitse olla kärsimystä. Tämä pitäisi laajasti ymmärtää.”

Muutosten kiihtyessä sekä organisaatiot että työntekijät joutuvat miettimään, miten pysyä muutosten tahdissa. Joensuun mukaan organisaatioiden olisi tärkeä ymmärtää, että työntekijät ovat niiden olennaisin elementti ja heidän osallistamisensa muutoksiin on elintärkeää.

– Johdon tehtävä on ymmärtää oma rajallinen ymmärryksensä ja mobilisoida se osaaminen, jota organisaatiossa on, Joensuu painottaa.

– Varsinkin sellaiset tilanteet ovat herkkiä, joissa uutta osaamista tulee organisaatioon sisään. Heitä pitää vaalia, sillä juuri tuoreilla aivoilla ja silmillä on paljon arvoa organisaatioille. Mitä enemmän on erilaisuutta, raikkaita ajatuksia, kykyä kriittiseen ajatteluun ja uskallusta haastaa toimintatapoja, sitä parempi.


Valtionhallintoon tarvitaan houkuttimia rajat ylittävälle yhteistyölle

Maailman ja työelämän muuttuessa myös valtionhallinnon organisaatioiden pitää pystyä päivittymään. Vaikka valtionhallinto ajatellaan usein jäykkänä koneistona, kiittelee Joensuu kuitenkin sitä, että myös valtiolla on ymmärretty kehityksen ja muutoksen olennaisuus.

– Minusta on ollut ilo nähdä, että valtiolla tapahtuu koko ajan muutosta. Monessa asiassa olemme pystyneet positioimaan itsemme hyvin. Muutos vaatii valtiollakin rohkeutta ja uudenlaista orientoitumista. Ei voi olla niin, että muut muuttuvat, mutta me emme.

Kun Joensuuta pyytää kertomaan, mitä hän muuttaisi tai kehittäisi valtionhallinnon toiminnassa, palaa hän jälleen vuorovaikutuksen teemaan.

– Kehittäisin houkuttimia olla rajat ylittävässä yhteistyössä rohkeasti. Olisi hienoa, jos ihmiset hakeutuisivat tarkoituksellisesti hyödylliseen vuorovaikutukseen omaa työyhteisöään ajatellen mahdollisimman outojen tahojen kanssa. Siitä voisi seurata paljon hyvää.

Miten tiivistäisit filosofiasi luovuuden johtamisesta?

Määrätietoinen luovuuden mahdollistaminen ja jopa siihen kannustaminen on tarpeen. Toistaiseksi sen suhteen ei olla sillä tasolla, kuin meidän pitäisi olla. Näen, että luovuuden johtaminen on yksi johtajuuden kulmakiviä. Luovuus on osa johtajuutta ja sitä, että organisaatio saadaan toimimaan innostuneesti haluttuun suuntaan ja yhteiseen päämäärään. Nyt, kun organisaatioiden pitää vastata maailman ja työn eksponentiaalisiin muutoksiin, kaikki mahdollinen luovuus pitää laittaa peliin. On johtamista, että näin tapahtuu. Luovuus saadaan toimimaan parhaiten, kun sille on tilaa sekä ajallisesti, että turvallisuusmielessä, eli luottamusta. Kiire vie luovuuden sijan, ja jos taas luottamusta ei ole, niin luontevaa vuorovaikutusta ei synny. Luovuudelle olennaista on myös se, että mahdollisimman erilaiset ihmiset olisivat keskenään tekemisissä, ja pystyttäisiin väistämään organisaation itsensä rakentamat esteet vuorovaikutukselle. Organisaatioissa tulisi palkita näkyvästi ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä vuorovaikutussuorituksia ja ottaa riskejä, tehdä kokeiluja uudenlaisten tahojen kanssa.

/teollisuusneuvos Antti Joensuu

 

Serendipiteetti lyhyesti:

  • Kyky tehdä onnistuneita löytöjä sattumalta
  • Esimerkiksi sattumalta löytynyt vastaus kysymykseen, jota ei edes ymmärretty kysyä
  • Serendipiteettiä ei voida suoranaisesti tavoitella, mutta voimme poistaa sattuman tieltä esteitä, jolloin onnistuneiden sattumien toteutumisen mahdollisuudet kasvavat