Flerspråkighet är en resurs i samhället

Käännös artikkelista suomeksi alla

Vilken betydelse har språk i en värld som knyts samman och samtidigt splittras och vem bär ansvaret för språkliga rättigheter? Hur når vi balans mellan jämlikhet och möjligheter, mänskliga rättigheter och mänsklig säkerhet samt tillväxt och utveckling? Finlands ökande flerspråkighet och engelskans framfart uppmuntrar till att fundera över vilka konsekvenser förändringar i omvärlden kan ha för svenskans ställning i Finland.

Den dominerande trenden under de senaste 30 åren är att en större andel av alla svenskspråkiga, Åland undantaget, lever i kommuner där svenskspråkiga utgör en klar minoritet. Till vardags befinner finlandssvenskarna sig enligt studierna i liknande situationer som språkliga minoriteteter i andra europeiska länder. Finlandssvenskarnas situation skiljer sig dock från de regelrätta språkliga minoriteternas i det avseendet att svenskans ställning som ett av nationalspråken i Finland är inskriven i Finlands språklag.

Har vår historia en framtid?

I lagstiftningen ses finska och svenska som likvärdiga språk i det finska samhället. Språklagen beskriver dock en idealisk situation. Den senaste språkbarometern, som publicerades i början av 2021, visar att de språkliga rättigheterna inte alltid upprätthålls i verkligheten.

Svenskans ställning i Finland är skyddad enligt den finska lagstiftningen, men att få tala sitt eget språk och bli förstådd är ingen självklarhet.

Att få tala sitt eget modersmål och bli förstådd handlar om mycket mer än bara ett språk. Det är en fråga om människans identitet och handlar även om kultur. Språkliga rättigheter har också ett syfte till andra grundläggande rättigheter och dess förverkligande.

– Om vi t.ex. tänker på självbestämmanderätten inom vården, där du inte kan utnyttja din självbestämmanderätt om du inte förstår vad som har hänt. Rättssäkerhet i domstolar kan inte heller upprätthållas om du inte riktigt förstår eller kan uttrycka dig ordentligt. Så i grunden handlar det om att vi skyddar språkliga rättigheter, beskriver språkrättsrådet Corinna Tammenmaa från justitieministeriet.

Svårt att få betjäning på svenska, speciellt i finskspråkiga kommuner

Viktoria Hindsberg arbetar som ledande betalningsrörelsespecialist på Statskontoret.

Den finskspråkiga minoriteten är nöjdare med den språkliga servicen än den svenskspråkiga minoriteten. Enligt språkbarometern begär svenskspråkiga mer sällan service på sitt eget språk och får ofta svar på finska av myndigheterna. Bristen på service på svenska är mest oroande i Nyland och Åboland.

– Min mamma som bor i Esbo kan inte finska på riktigt och jag agerar ofta tolk när hon ska kontakta myndigheter eller hälsovården. Alla har inte någon som kan komma och tolka, så det är ju lite sorgligt, fortsätter Viktoria Hindsberg som pratar svenska som modersmål.

Svävande språkkrav

Otydliga krav på kunskaper i svenska hos finskspråkiga och bristande resurser leder till situationer där de svenskspråkiga kan tvingas byta språk till finska. Eftersom man inte ofta blir bemött på svenska i Finland, ligger ansvaret för verkställandet av de språkliga rättigheterna i hög grad hos individerna själva.

– Utifrån ser det ut ofta så här att svenskspråkiga kan ju finska och det går smidigt för dem att byta språket till finska, men det inte alltid är till deras fördel speciellt när ärendena blid besvärligare, krångligare och svårare, så ökar risken för missförstånden, säger Tammenmaa.

Ansvaret för verkställandet av de språkliga rättigheterna ligger i hög grad hos individerna själva.

I Finland, där man är så van vid att allting fungerar smidigt, ser man kanske inte vilken stark drivfaktor språk är. Hindsberg önskar att man kan behålla och förbättra svenskans ställning inom den finländska offentliga förvaltningen.

– Vi finlandssvenskar borde orka ställa krav på svenskspråkig betjäning. Jag vet inte exakt vad som krävs vid anställning av tjänstemän inom den offentliga sektorn, men det räcker inte att du har en teoretisk kunskap eller kan visa upp ett betyg. Arbetsgivaren borde bekräfta att de anställda verkligen kan agera på svenska och tala det, säger Hindsberg.

Ingenting så svårt att påverka som attityder

Kommunerna har en viktig roll i att de språkliga rättigheterna upprätthålls i praktiken. Det som syns i språkklimatet kommer ofta från politiken och politikerna påverkar olika individers uppfattningar om vad som är tillåtet att tala om. Konflikterna i kommunpolitiken avspeglas tydligt på språkklimatet.

– När det kommer en fråga om att distribuera pengar, att ska man t.ex. bygga en skolbyggnad för finsk- eller svenskspråkiga. Det är i dessa frågor man på riktigt kan se vad du tycker om språkliga rättigheter, säger Tammenmaa.

Skolan en nyckel till svenskans ställning

För att svenskan och tvåspråkigheten ska stärkas i Finland behövs också kvalitativ utbildning. Den viktigaste strukturen är enspråkiga svenska skolor och delvis även förskolor.

– Det är hemskt viktigt för svenskspråkiga barn att de inte hela tiden ska behöva agera och utgå från en minoritetsposition. När de på dagarna är i skolan ska deras språkanvändningen och kultur vara något helt normalt, förklarar Tammenmaa.

”Det är hemskt viktigt för svenskspråkiga barn att de inte hela tiden ska behöva agera och utgå från en minoritetsposition.”

Hindsberg berättar att hon hade under semestern varit med sina döttrar på Åland, och de hade beskrivit resan som en otrolig upplevelse, som om att vara utomlands eftersom alla talade svenska.

– För de flesta är det ju helt normalt att få tala sitt modersmål till vardags. I Helsingfors är man så van vid att ofta behöva byta till finska, säger Hindsberg med ett stort leende.

Lyft blicken för en flerspråkig framtid

Finland är sedan gammalt flerspråkigt, även om de flesta av dem som är finsk- och svenskspråkiga hade kunnat vara enspråkiga hela sitt liv. Sedan år 1992 har även samiskan ställningen som officiellt språk i Finland. I dag talas över 160 modersmål i Finland, vilket innebär att fler och fler är flerspråkiga.

Bakom siffrorna finns personer som har olika behov att lära sig de officiella språken och som dessutom bör få möjlighet att använda sitt eget modersmål både i individuella och samhälleliga sammanhang. Således är aktiv och medveten språkplanering viktig för att förbättra minoritetsspråkens ställning i landet och bidra till att bevara Finland som ett flerspråkigt land.

– Jag hoppas att Finland ska dra nytta av den kunskap som landet har om två- och flerspråkighet för att ge den bästa mångspråkiga servicen eller bemöta andra språk i framtiden. Att tillhöra en viss språkgrupp innebär inte att man är fientligt inställd till andra, utan att man välkomnar andra in i sin språkgrupp, påminner Tammenmaa.

Språkrättsrådet Corinna Tammenmaa hoppas att Finland ska dra nytta av den kunskap som landet har om två- och flerspråkighet för att ge den bästa mångspråkiga servicen eller bemöta andra språk i framtiden.

Språkrättsrådet Corinna Tammenmaa om minoriteternas rättigheter och svenskans ställning i Finland

”Det är viktigt att myndigheterna har tillräckliga kunskaper om språkliga minoriteter i Finland och att varför språkliga rättigheterna är så viktiga. Vad lär sig våra barn i skolan om språkliga minoriteter i Finland? Väldigt lite och där skulle man kunna förbättra en hel del. Det är en myt att Finland någonsin har varit ett- eller tvåspråkigt land. Vi har ju haft finska, svenska, samiska, romanska och nuförtiden också många andra olika språk.

Den svenskspråkiga minoriteten är en av de minoriteter i världen som det faktiskt går bra för, eftersom vi har hemskt många minoriteter som diskrimeras på ett helt annat sätt. Samtidigt uppvisar svenskan tydliga tecken på det att det är ett språk för den privata sfären. Den försvinner mer och mer från offentligheten och risken är förstås stor att den mest används inom familjerna.”

 

 

Vad är språkbarometern?

  • En undersökning gjorts på uppdrag av Justitieministeriet i alla landets tvåspråkiga kommuner var fjärde år.
  • Målgruppen är den lokala språkminoriteten, men år 2020 ingick även den svenskspråkiga majoriteten i tvåspråkiga kommuner.
  • Språkklimatet upplevs snarlikt som år 2016. Den svenskspråkiga minoriteten upplever den största försämringen i språkklimatet, men den finskspråkiga minoriteten upplever språkklimatet i hemkommunen som sämre än svenskspråkiga.
  • Majoriteten av båda språkgrupperna har inte upplevt fördomar, trakasserier eller diskriminering under det senaste året.
  • Inställningen till andra språkgrupper i massmedia, sociala medier och i rikspolitiken har försämrats.
  • Svenskspråkiga begär mer sällan betjäning på eget språk och får ofta svar på finska av myndigheterna. Minoritetens andel har betydelse för servicen på det egna språket.

 


Monikielisyys on yhteiskunnan voimavara

Mikä merkitys kielellä on maailmassa, joka nivoutuu yhteen ja samalla pirstoutuu, ja kenellä on vastuu kielellisistä oikeuksista? Miten saavutamme tasapainon tasa-arvon ja mahdollisuuksien, ihmisoikeuksien ja ihmisten turvallisuuden sekä kasvun ja kehityksen välillä? Suomen lisääntyvä monikielisyys ja englannin kielen leviäminen kannustavat pohtimaan, millaisia vaikutuksia toimintaympäristön muutoksilla voi olla ruotsin kielen asemaan Suomessa.

Viimeisten 30 vuoden aikana vallitseva suuntaus on ollut se, että yhä suurempi osuus kaikista ruotsinkielisistä, Ahvenanmaata lukuun ottamatta, elää kunnissa, joissa ruotsinkieliset muodostavat selvän vähemmistön. Arjessa suomenruotsalaiset kohtaavat tutkimusten mukaan samankaltaisia tilanteita kuin kielivähemmistöt muissa Euroopan maissa. Suomenruotsalaisten asema eroaa kuitenkin tyypillisten kielivähemmistöjen tilanteesta, sillä ruotsin kielen asema yhtenä Suomen kansalliskielistä on kirjattu Suomen kielilakiin.

Onko historiallamme tulevaisuutta?

Lainsäädännössä suomi ja ruotsi nähdään yhdenvertaisina kielinä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kielilaki kuvaa kuitenkin ihanteellista tilannetta. Viimeisin, vuoden 2021 alussa julkaistu kielibarometri osoittaa, että kielelliset oikeudet eivät todellisuudessa aina toteudu.

Ruotsin kielen asema Suomessa on suojattu lainsäädännössä, mutta mahdollisuus puhua omaa kieltä ja tulla ymmärretyksi ei ole itsestäänselvyys.

Mahdollisuudessa puhua omaa äidinkieltä ja tulla ymmärretyksi on kyse paljon muustakin kuin vain kielestä. Kyse on ihmisen identiteetistä ja kulttuurista. Kielelliset oikeudet liittyvät myös muihin perusoikeuksiin ja niiden toteutumiseen.

– Ajatellaan esimerkiksi itsemääräämisoikeutta hoitotilanteessa: henkilö ei voi käyttää itsemääräämisoikeuttaan, jos hän ei ymmärrä, mitä on tapahtunut. Tuomioistuimissa ei myöskään voida ylläpitää oikeusvarmuutta, jos henkilö ei ymmärrä kunnolla tai osaa ilmaista itseään asianmukaisesti. Kyse on siis pohjimmiltaan kielellisten oikeuksien suojaamisesta, kuvailee kieliasiainneuvos Corinna Tammenmaa oikeusministeriöstä.

Ruotsinkielistä palvelua vaikea saada suomenkielisissä kunnissa

Viktoria Hindsberg työskentelee Valtiokonttorissa johtavana maksuliikeasiantuntijana.

Suomenkielinen vähemmistö on tyytyväisempi kielellisiin palveluihin kuin ruotsinkielinen vähemmistö. Kielibarometrin mukaan ruotsinkieliset pyytävät harvemmin palvelua omalla kielellään ja saavat usein vastauksen viranomaisilta suomeksi. Huolestuttavinta ruotsinkielisen palvelun puute on Uudellamaalla ja Turun seudulla.

– Espoossa asuva äitini ei osaa kunnolla suomea. Toimin usein tulkkina, kun hänen on otettava yhteyttä viranomaisiin tai terveydenhuoltoon. Ruotsinkielisten palveluiden heikko saatavuus on todella surullista, koska kaikilla ei ole ihmistä, joka voi tulla tulkkaamaan, ruotsia äidinkielenään puhuva Viktoria Hindsberg jatkaa.

Häilyvät kielivaatimukset

Epäselvät vaatimukset suomenkielisten ruotsin kielen taidoista ja resurssien puute johtavat tilanteisiin, joissa ruotsinkieliset voivat joutua vaihtamaan kielen suomeksi. Koska Suomessa ei usein palvella ruotsiksi, vastuu kielellisten oikeuksien toteutumisesta on pitkälti yksilöillä itsellään.

– Ulkoapäin näyttää usein siltä, että ruotsinkieliset osaavat suomea ja kielen vaihtaminen suomeksi on heille helppoa. Se ei kuitenkaan ole heidän edukseen, etenkään silloin, kun asiat muuttuvat hankalammiksi, monimutkaisemmiksi ja vaikeammiksi. Silloin väärinkäsitysten riski kasvaa, Tammenmaa muistuttaa.

Koska Suomessa ei usein palvella ruotsiksi, vastuu kielellisten oikeuksien toteutumisesta on pitkälti yksilöillä itsellään.

Suomessa, jossa on totuttu siihen, että kaikki toimii sujuvasti, ei ehkä nähdä, miten vahva merkitys käytetyllä kielellä on. Hindsberg toivoo, että ruotsin kielen asema suomalaisessa julkishallinnossa säilyisi ja paranisi.

– Meidän suomenruotsalaisten pitäisi jaksaa vaatia ruotsinkielistä palvelua. En tiedä tarkalleen, millaista osaamista julkiselle sektorille palkattavilta virkamiehiltä vaaditaan. Se ei kuitenkaan riitä, että on teoreettiset tiedot tai että pystyy esittämään todistuksen kielitaidosta. Työnantajan tulisi varmistaa, että työntekijät todella osaavat toimia ruotsiksi ja puhua sitä, Hindsberg sanoo.

Asenteisiin vaikuttaminen vaikeinta

Kunnilla on tärkeä rooli kielellisten oikeuksien toteutumisessa käytännössä. Kieli-ilmapiirissä näkyvät asiat tulevat usein politiikasta, ja poliitikot vaikuttavat ihmisten käsityksiin siitä, mistä asioista saa puhua. Kunnallispolitiikan konfliktit heijastuvatkin selkeästi vallitsevaan kieli-ilmapiiriin.

– Kun on kysymys rahan jakamisesta, esimerkiksi siitä, rakennetaanko koulurakennus suomen- vai ruotsinkielisille. Näistä asioista voi oikeasti nähdä, mitä mieltä ihminen on kielellisistä oikeuksista, Tammenmaa sanoo.

Koulu on avain ruotsin kielen asemaan

Jotta ruotsin kieli ja kaksikielisyys vahvistuisivat Suomessa, tarvitaan myös laadukasta koulutusta. Yksikielisiä ruotsinkielisiä kouluja ja osittain myös esikouluja voikin pitää yhteiskunnan tärkeimpänä rakenteena ruotsin kielen säilymisen kannalta.

– Ruotsinkielisille lapsille on erittäin tärkeää, ettei heidän tarvitse jatkuvasti toimia ja lähteä liikkeelle vähemmistöasemasta. Kun he ovat päivisin koulussa, heidän kielenkäyttönsä ja kulttuurinsa on oltava jotain aivan normaalia, Tammenmaa tarkentaa.

Ruotsinkielisille lapsille on erittäin tärkeää, ettei heidän tarvitse jatkuvasti toimia ja lähteä liikkeelle vähemmistöasemasta.

Samanlaisen kokemuksen jakaa myös Hindsberg, joka kertoo lomailleensa Ahvenanmaalla tyttäriensä kanssa. Hindsbergin mukaan he olivat kuvailleet matkaa uskomattomaksi kokemukseksi, kuin olisi ulkomailla, koska kaikki puhuivat ruotsia.

– Useimmillehan on aivan normaalia saada puhua arjessa äidinkieltään. Helsingissä on niin tottunut siihen, että usein on vaihdettava kieli suomeksi, Hindsberg sanoo leveästi hymyillen.

Katse monikieliseen tulevaisuuteen

Suomi on jo entuudestaan monikielinen, vaikka suurin osa suomen- ja ruotsinkielisistä onkin voinut elää koko elämänsä yksikielisenä käyttämällä joko suomea tai ruotsia. Vuodesta 1992 lähtien myös saamen kieli on ollut Suomessa virallisen kielen asemassa. Suomessa puhutaan nykyään yli 160:tä äidinkieltä, joten yhä useammin myös julkishallinnon asiakas puhuu äidinkielenään jotakin vierasta kieltä.

Lukujen taustalla on ihmisiä, joilla on erilaisia tarpeita oppia Suomen virallisia kieliä. Heille tulee lisäksi antaa mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltään sekä yksityisissä että yhteiskunnallisissa yhteyksissä. Näin ollen aktiivinen ja tietoinen kielisuunnittelu on tärkeää vähemmistökielten aseman parantamiseksi maassamme ja Suomen säilyttämiseksi monikielisenä maana.

– Toivon, että Suomi hyödyntää osaamistaan kaksi- ja monikielisyyden alalla tarjotakseen parasta monikielistä palvelua tai kohdatakseen muita kieliä tulevaisuudessa. Tiettyyn kieliryhmään kuuluminen ei tarkoita vihamielistä suhtautumista toisiin vaan sitä, että toivotetaan toiset tervetulleeksi omaan kieliryhmään, Tammenmaa muistuttaa.

Kieliasiainneuvos Corinna Tammenmaa toivoo, että Suomi hyödyntää osaamistaan kaksi- ja monikielisyyden alalla tarjotakseen parasta monikielistä palvelua.

Kielioikeusneuvos Corinna Tammenmaa vähemmistöjen oikeuksista ja ruotsin kielen asemasta Suomessa

”On tärkeää, että viranomaisilla on riittävät tiedot Suomen kielivähemmistöistä ja siitä, miksi kielelliset oikeudet ovat niin tärkeitä. Mitä lapsemme oppivat koulussa Suomen kielivähemmistöistä? Todella vähän, ja asiassa olisi paljon parantamisen varaa. On myytti, että Suomi olisi koskaan ollut yksi- tai kaksikielinen maa. Meillähän on ollut suomi, ruotsi, saame, romanikieli ja nykyään myös monia muita kieliä.

Ruotsinkielinen vähemmistö on yksi niistä maailman vähemmistöistä, joilla itse asiassa menee hyvin, koska olemassa on todella paljon vähemmistöjä, joita syrjitään aivan eri tavalla. Samaan aikaan ruotsin kieli osoittaa selviä merkkejä siitä, että se on yksityiselämän kieli. Se häviää yhä enemmän julkisuudesta, ja on tietenkin olemassa suuri riski, että sitä käytetään vain perheiden sisällä.”

 

 

 

Mikä on kielibarometri?

  • Oikeusministeriön toimeksiannosta kaikissa maan kaksikielisissä kunnissa joka neljäs vuosi tehtävä tutkimus.
  • Kohderyhmänä on paikallinen kielivähemmistö, mutta vuonna 2020 mukana oli myös kaksikielisten kuntien ruotsinkielinen enemmistö.
  • Kieli-ilmapiiri koetaan samankaltaiseksi kuin vuonna 2016. Ruotsinkielinen vähemmistö kokee suurimman heikentymisen kieli-ilmapiirissä, mutta suomenkielinen vähemmistö kokee kotikunnan kieli-ilmapiirin ruotsinkielisiä huonommaksi.
  • Valtaosa molemmista kieliryhmistä ei ole kokenut ennakkoluuloja, häirintää tai syrjintää viimeisen vuoden aikana.
  • Suhtautuminen muihin kieliryhmiin tiedotusvälineissä, sosiaalisessa mediassa ja valtakunnanpolitiikassa on heikentynyt.
  • Ruotsinkieliset pyytävät harvemmin palvelua omalla kielellään ja saavat usein vastauksen viranomaisilta suomeksi. Vähemmistön osuudella on merkitystä omakielisen palvelun kannalta.