Viisi vinkkiä vastuullisuustyöhön

Tein Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa liiketalouden tutkinto-ohjelmaan liittyvän opinnäytetyöni vastuullisuusraportoinnin mittaamisen kehittämisestä. Tutkielman case-yrityksenä toimi Maanmittauslaitos. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten vastuullinen toiminta ja vastuullisuusraportointi näkyvät toimeksiantajan toiminnassa ja päätöksenteossa, millä tavoin vastuullisuutta voidaan mitata numeerisesti ja miten hyvä vastuullinen mittaustapa saadaan näkymään organisaatiossa.

Opinnäytetyö vahvisti entisestään ajatusta siitä, että vastuullisuustyöhön ei ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää menetelmää, vaan kyseessä on ennemmin monien muuttujien summa. Sen sijaan tietyt osavaiheet ovat vähintään harkitsemisen arvoisia sisällyttäväksi jokaisen organisaation vastuullisuustyöhön.

1) Kokoa monipuolinen tekijäporukka

Vastuullisuuden organisoinnille varataan vaihtelevasti resursseja, joiden mukaan tekeminen on mitoitettava. On kuitenkin selvää, että yksittäisen tekijän voimin tullaan harvoin pääsemään haluttuun lopputulokseen. Vastuullisuuden kehittäminen vaatii yhteisöllisyyttä sekä kykyä verkostoitua ja löytää keskusteluyhteyksiä. Tämän keskusteluyhteyden toisen pään ei tarvitse olla vastuullisuuden ammattilainen, vaan tärkeintä on aito kiinnostus vastuullisuuskysymyksiin.

2) Osallista sisäisesti

Vastuullisuuden kehittämisessä on syytä pohtia, mitkä organisaation osat kehittämiseen tulisi ottaa mukaan. Koko organisaation laajuus on tähän kohtaan oikea, yksinkertainen vastaus. Avara lähestymistapa tullaan palkitsemaan myöhemmissä vaiheissa, kun on aika alkaa toteuttaa konkreettisia vastuullisuustekoja organisaatiossa. Pienen piirin vastuullisuussuunnitelmien saaminen käytännön tekemiseksi on paljon haastavampaa, kuin jos laajempaa osallistamista on tehty jo suunnitteluvaiheessa.

3) Analysoi toimintaympäristöä

Toimintaympäristön analysoinnissa tulee hakea vastauksia kysymyksiin, mitkä ovat keskeisimmät sisäiset ja ulkoiset sidosryhmät sekä millaisia odotuksia ja vaikutuksia heillä on vastuullisuuteen liittyen. Lisäksi kannattaa seurata toimintaympäristön sekä myös laajemman mittakaavan vastuullisuusilmiöitä. Lisäksi mitä monimuotoisempi vastuullisuutta kehittävästä porukasta muotoutuu, sitä todennäköisemmin saadaan laajemmin organisaation ulkopuolisia ajatuksia huomioitua – erilaisissa tehtävänkuvissa verkostot ja kontaktit ovat erilaisia.

4) Tunnista vahvuudet

Vastuullisuus on monipuolinen ja laaja aihe, joten ensiaskeleita sen parissa ottava tuntee helposti epätietoisuutta. Vahvuuksien tunnistaminen on hyvä keino kerätä organisaatiolle kaivattua itseluottamusta, jonka avulla vastuullisuustyön edistäminen pääsee kunnolla käyntiin. Joskus vahvuuksien väitetään olevan keino piilotella todellisuutta, mutta niiden tunnistaminen päinvastoin palvelee myös heikkouksia: Toiminnasta ilmeneviin heikkouksiin kiinnittyy erityishuomiota, kun hyvällä mallilla oleviin osa-alueisiin ei tarvitse kohdistaa yhtäläistä panostusta.

5) Hahmota kokonaiskuva

Vastuullisuuden kehittäminen synnyttää monenlaisia pohdintoja, joiden ydinsanoma on koottava ymmärrettävään muotoon. Muotoilussa on tärkeää pitää mielessä vastuullisuuden asema kokonaiskuvassa – esimerkiksi suhteessa organisaation strategiaan. Näin vastuullisuuden kehittämisen tuotokset ovat parhaiten perusteltavissa johtotasolla. Vastuullisuus myös haastaa olemassa olevia malleja, joissa päätökset on totuttu tekemään esimerkiksi taloudellisin ehdoin. Vastuullisuuden huomioimista ei tule nähdä poissulkevana tekijänä kannattavuudelle, vaan sen avulla saadaan ennemmin päivitettyä kannattavan toiminnan vaikutusaluetta nykypäivään.

Lopun yhteenvetona vastuullisuustyöstä voisi sanoa, että sitä ei kannata ajatella liian monimutkaisesti. Maalaisjärjellä ja aidolla innostuksella pärjää pitkälle, kun asioita halutaan tehdä paremmin talouden, ihmisten ja ympäristön kannalta.