Valtionhallinnossa on aitoa halua kuulla kansalaisia, sidosryhmiä, järjestöjä ja muita valmistelun kannalta olennaisia toimijoita. Osallisuustyö eri hallinnonaloilla ei enää näyttäydy vain yksittäisinä kuulemistilaisuuksina tai lausuntokierroksina, vaan yhä useammin harkittuina prosesseina, joissa erilaisia näkemyksiä kerätään valmistelun tueksi monin eri keinoin.
Suunta on hyvä. Osallisuustyön määrä tai käytettyjen menetelmien monipuolisuus ei kuitenkaan vielä kerro työn laadusta tai vaikuttavuudesta. Ratkaiseva kysymys on: mihin kerätty tieto vaikuttaa?
Demokratiainnovaatiot auttavat tavoittamaan moniäänisyyttä
Olemme viime vuosina tukeneet osallisuusprosesseja seitsemällä eri hallinnonalalla ja olemme nähneet omin silmin, miten valtionhallinnossa on paljon osaamista ja vilpitöntä halua tehdä valmistelua moniäänisesti. Virkakunnassa on kiinnostusta uusiin demokratiainnovaatioihin ja kuulemismenetelmiin, kuten puntaroiviin kansalaispaneeleihin, Voxit-verkkokeskusteluihin ja dialogeihin.
Eri menetelmillä on omat vahvuutensa. Esimerkiksi Voxit-verkkokeskustelulla voidaan kustannustehokkaasti kartoittaa laajan joukon näkemyksiä. Puntaroiva kansalaispaneeli puolestaan sopii tilanteisiin, joissa osallistujille halutaan antaa aikaa perehtyä aiheeseen, keskustella ja muodostaa siitä harkittuja suosituksia päätöksenteon tueksi.
Kansalaisnäkemys voidaan tuoda valmisteluun myös välillisesti. Kaikkia ryhmiä ei aina tavoiteta avoimella kutsulla tai digitaalisilla menetelmillä. Esimerkiksi energiaköyhyyden, palvelujen saavutettavuuden tai haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kysymyksissä järjestöt, asiantuntijat ja paikalliset toimijat voivat toimia tärkeänä siltana kansalaisten kokemuksiin.
Osallisuuden vaikuttavuus ei kuitenkaan synny menetelmästä itsestään. Ennen menetelmän valintaa pitää kysyä: mitä valmistelussa täytyy ymmärtää paremmin? Keiden kokemuksilla ja tiedolla on merkitystä? Onko tavoitteena kartoittaa laajaa näkemysjoukkoa, syventää ymmärrystä, punnita vaihtoehtoja vai rakentaa yhteistä suuntaa? Vasta tämän jälkeen on mahdollista valita tarkoitukseen sopiva osallistumisen tapa.
Osallisuustieto täydentää muuta tietopohjaa
Vuorovaikutus sidosryhmien kanssa perustellaan toisinaan sillä, että se lisää päätösten hyväksyttävyyttä. Tämä voi pitää paikkansa, mutta yksinään se on liian ohut tavoite. Jos osallistumisen tarkoitus on lähinnä auttaa hallintoa hyväksymään jo päätetty suunta, ollaan vaarallisen lähellä näennäisosallisuutta. Jos ihmisiltä pyydetään aikaa, kokemuksia ja harkintaa, heille pitää pystyä kertomaan, miksi heitä kuullaan ja miten heidän tuottamaansa tietoa hyödynnetään.
Osallisuus ei tarkoita sitä, että osallistujat päättävät aina lopputuloksen. Päätöksentekoon liittyy aina myös muita tietolähteitä, tavoitteita ja reunaehtoja. Osallisuustieto voi tuoda valmisteluun kokemuksia, joita tilastot tai asiantuntijahaastattelut eivät tavoita. Se voi tehdä näkyväksi arjen esteitä, alueellisia eroja, haavoittuvien ryhmien tilanteita tai sellaisia jännitteitä, joita valmistelussa ei muuten tunnistettaisi.
Joskus osallisuustieto vahvistaa jo olemassa olevaa käsitystä. Toisinaan osallisuustieto täsmentää valmistelua, nostaa esiin uusia reunaehtoja tai auttaa ymmärtämään, miksi eri ryhmät ajattelevat asiasta eri tavoin. Se voi myös avata kokonaan uusia vaihtoehtoja tai muuttaa valmistelun suuntaa. Osallistumisella voi siis olla monenlaisia vaikutuksia.
Olennaista on, että osallistumisessa syntyvä tieto tulee aidosti osaksi valmistelua ja että sen merkitys tehdään näkyväksi. Myös vaikutusmahdollisuuksien rajat on hyvä kertoa osallistujille rehellisesti. Prosessin lopuksi pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen: miten osallistujien näkemykset vaikuttivat valmisteluun tai tehtyyn ratkaisuun?
Osallisuustiedon pitäisi kertyä yli yksittäisten prosessien
Valtionhallinnon osallisuustyössä pitäisi vahvistaa myös tiedon kertymistä. Jokainen kuuleminen, paneeli, verkkokeskustelu tai dialogi tuottaa tietoa, jonka arvo ei välttämättä rajoitu vain yhteen hankkeeseen. Sama havainto voi olla merkityksellinen usealle hallinnonalalle, ja nykytilanteessa samaa kohderyhmää saatetaan kuulla päällekkäin eri yhteyksissä.
Päällekkäisyys tuo kustannuksia, joten siksi osallisuustietoa pitäisi johtaa valtionhallinnossa nykyistä strategisemmin. Ennen uuden osallistumisprosessin käynnistämistä on hyvä selvittää, mitä kysymyksestä ja sitä koskevien ryhmien kokemuksista jo tiedetään. Tiedon pitäisi olla löydettävää, hyödynnettävää ja jaettavissa hallinnonalojen sekä organisaatioiden eri yksiköiden välillä tietosuoja, tiedon käyttötarkoitus ja osallistujille annetut lupaukset huomioiden.
Tämä on myös osallistujien kunnioittamista. Esimerkiksi koulut, järjestöt ja muut arjen toimijat saavat jo nyt paljon kyselyjä, kutsuja ja tietopyyntöjä. Jos hallinto kysyy samoilta ryhmiltä toistuvasti samoja asioita, kuormitus kasvaa ja osallistumisen mielekkyys heikkenee.
Hyvin johdettu osallisuustieto vähentää päällekkäistä kuulemista ja kohdentaa uudet osallistumisprosessit niihin kysymyksiin, joihin aiempi tieto ei vielä vastaa.
Kun osallisuus kytketään vahvasti päätöksentekoon, se ei ole ylimääräinen vaihe valmistelun laidalla. Se on tapa tehdä parempaa, moniäänisempää ja kestävämpää julkista päätöksentekoa.
Lisätietoja kansalaispaneeleista: https://www.motiva.fi/ajankohtaista/uutinen/kansalaispaneelit-tuovat-paatoksentekoon-puntaroitua-tietoa-motiva-tukena-paneelien-toteutuksessa-ja-vaikuttavuuden-varmistamisessa/
Lisätietoja demokratiainnovaatio Voxit-alustasta: https://www.motiva.fi/tietopankki/voxit-verkkokeskustelu-valtionhallinnon-valmistelun-tueksi/
