Työ 2.0 Lab murtaa perinteisiä työn tekemisen tapoja

Työ 2.0 Lab on moderni valtionhallinnon yhteistyötila, jonka tarkoituksena on tarjota kaikille valtionhallinnon työntekijöille mahdollisuus verkostoitumiseen ja yhteiskehittämiseen.

Valtiovarainministeriön kehittämispäällikkö Virpi Einola-Pekkinen kuvailee valtionhallinnon yhteistyötilaa yhdessä tekemisen olohuoneeksi, jossa voi kohdata uusia ihmisiä ja näkökulmia. Ja tätä se nimenomaan on. Vuoden 2019 joulukuussa alkanut kaksivuotinen kokeilu on ollut pidemmän prosessin tuotos, joka on jo vuosia odottanut sitä, että aika ja kulttuuri olisivat tällaiselle konseptille kypsiä.

– Tarvitaan fyysisiä tiloja, joilla mahdollistetaan yhteiskehittämisen kulttuurin edistäminen, Einola-Pekkinen toteaa.

Verkostomainen kehittäminen toiminnan ytimessä

Helsingin ytimeen avattu yhteistyötila perustuu verkostomaiseen kehittämiseen ja sen taustalla vaikuttaa neljä teemaa: fyysinen, virtuaalinen, sosiaalinen ja mentaalinen muutos. Näiden avulla on pyritty luomaan kokonaisuus, joka kattaa mahdollisimman monta osa-aluetta. Fyysinen ulottuvuus kiteytyy nimenomaan konkreettiseen yhteistyötilaan, jossa projekteja voidaan työstää yhdessä, vuorovaikutuksessa toisten virkamiesten kanssa. Tila auttaa myös tuomaan ennestään tuntemattomia kollegoja yhteen. Työympäristössä on paikalla hosteja, jotka tarjoavat opastusta tilan käyttämiseen ja ongelmatilanteisiin. Fasilitoijat puolestaan auttavat työpajojen vetämisessä ja suunnittelussa. Tämän kaiken lisäksi Työ 2.0 Lab muuntuu tarvittaessa myös tapahtumatilaksi.

Koronaviruksen luoman poikkeustilanteen vuoksi etenkin virtuaalista aspektia on lähdetty kehittämään, jotta Työ 2.0 Labin toiminta voi jatkua poikkeusoloista huolimatta. Erilaisia virtuaalityökaluja tullaan kokoamaan käyttäjille samaan paikkaan ja fasilitointiapua tarjotaan virtuaalisesti. Virtuaaliselle aspektille on myös suuria tulevaisuuden tavoitteita:

–  Millaista virtuaaliyhteistyö voisi tulevaisuudessa olla ja kuinka voidaan luoda aito yhdessäolon kokemus virtuaalisten ulottuvuuksien kautta? Einola-Pekkinen pohtii.

Mahdollisuus poikkihallinnolliseen yhteistyöhön

Työ 2.0 Lab on toiminnallaan pyrkinyt vastaamaan valtionhallinnon uudistamistarpeisiin luomalla mahdollisuuden poikkihallinnolliseen yhteistyöhön. Koska toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa, monimutkaisten asioiden ratkaiseminen vaatii osaamista monelta eri alalta. Tuomalla eri alojen osaajat yhteen, ratkaisujen löytymisen tulisi nopeutua luovan ideoinnin lisäksi. Työ 2.0 Lab konkretisoi toimintakulttuurin muutosta, ja tämä kokeilu voi osaltaan kiihdyttää prosessia. Einola-Pekkinen uskoo, että kokeilu tulee varmasti muuttamaan työn järjestämisen tapoja valtiolla.

”Tarve yhteiskehittämisen tilalle on ilmeinen”

Käyttäjiltä Työ 2.0 Lab on saanut lyhyestä olemassaoloajastaan huolimatta erinomaista palautetta, ja monet käyttäjät olivat toivoneet tällaista toimintaympäristöä jo pitkään. Osallistavuuden teema on myös vahvasti esillä konseptin kehittämisessä, sillä käyttäjiltä pyydetään jatkuvasti palautetta ja kehitysehdotuksia yhteistyötilan toiminnan parantamiseksi. Koska kokeilu on kahden vuoden mittainen, liikkeelle on lähdetty etukäteen suunnitellulla toimintamallilla, mikä ei kuitenkaan ole lopullinen.

– Jotta tämä olisi oikea kokeilu, haemme jatkuvasti käyttäjäkokemuksia ja pyrimme muokkaamaan toiminnasta parasta mahdollista yhteiskehittämisen voimin, Einola-Pekkinen kertoo.

Toiveena on, että kokeilujakson jälkeen Työ 2.0 Labin toimintaa voisi jatkaa ja jopa laajentaa niin, ettei se jäisi pelkästään kokeiluksi. Tarve yhteiskehittämisen tilalle on ilmeinen ja kokeilun tarkoituksena on oppia tehokkaat toimintamallit ja kiillottaa konseptia entistä paremmaksi. Lisäksi on tärkeää viestiä labin olemassaolosta ja positiivisista vaikutuksista, jotta sen arvo ymmärretään. Se on myös toiminnan jatkuvuuden kannalta oleellista.

– Uskon vahvasti, että tämän tyyppiset ympäristöt ja toimintamallit lisääntyvät tulevaisuudessa. Kokemusten kautta tarve myös varmasti kasvaa, Einola-Pekkinen sanoo.

Kirjoittaja

Olivia Assefa

Politiikan ja viestinnän opiskelija, Helsingin yliopisto

Vastaa

Pakolliset kentät on merkitty *