Vuoden 2024 kestävyysraporteissa valtionhallinnon organisaatiot kuvasivat jälleen sitä, miten ne edistivät YK:n kestävän kehityksen tavoitteita osana toimintaansa, ja miten ne ovat hallinneet jalanjälkeään. Kestävyyden jalanjäljellä kuvataan sitä, millaisia suoria vaikutuksia organisaatioilla on välittömään toimintaympäristöönsä. Miten järjestyksessään neljänsissä kestävyysraporteissa kuvattiin organisaatioiden jalanjälkeä, ja mitä taloudellinen niukkuus tarkoittaa kestävyystyölle?
Erilaisten organisaatioiden jalanjäljen sisällöt ovat yllättävänkin samanlaisia
Jokaisen organisaatioiden toiminnasta aiheutuu väistämättä erilaisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi luontoon, ilmastoon tai henkilöstön hyvinvointiin. Näiden jalanjälkivaikutusten tunnistaminen ja järjestelmällinen työ kielteisiin vaikutuksiin puuttumiseksi onkin keskeistä jokaiselle vastuulliselle organisaatiolle.
Jalanjäljen käsitteen hahmottamista helpottaa sen purkaminen osiin – voidaankin puhua esimerkiksi ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta jalanjäljestä. Aiemmat trendit siitä, miten näitä eri ulottuvuuksia raporteissa kuvataan, pitävät paikkansa myös viimeisimmän raportointikierroksen osalta. Tunnistetuin jalanjäljen osa-alue on aiempien vuosien tapaan ekologinen jalanjälki, toiseksi tunnistetuin taas on sosiaalinen jalanjälki. Taloudellinen jalanjälki jää tässä vertailussa jälleen kolmanneksi. Toisaalta talousteemat vaikuttavat raporttien perusteella välillisesti myös muihin jalanjäljen osa-alueisiin. Tosiasiallisesti jalanjäljen osa-alueet eivät olekaan täysin erillisiä, vaan ne vuorovaikuttavat keskenään.
Ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen jalanjälki.
Millaisista asioista jalanjäljen osalta sitten raportoidaan? Tyypillisesti ekologiseen jalanjälkeen liittyen on raportoitu muun muassa hankinnoista, tilojen energiankulutuksesta, jätteistä, matkustamisesta sekä tarjoiluista. Sosiaalisen jalanjäljen kohdalla korostuu esimerkiksi henkilöstön hyvinvoinnista, tasa-arvosta ja osaamisesta raportoiminen. Taloudellisen jalanjäljen osalta taas painottuvat julkisten varojen vastuullinen käyttö: talouden sopeuttaminen, resurssien käyttö ja rahankäytön läpinäkyvyys.
Raporttien vertailu keskenään paljastaa, että raportit ovat jalanjäljen osalta tyypillisesti varsin saman kaltaisia. Näin on siitä huolimatta, että valtionhallintoon mahtuu laaja kirjo eri aloilla toimivia organisaatioita, joilla ei tehtäviensä puolesta ole juuri mitään yhteistä. Jalanjäljen hallintaan liittyvät keinot eivät siis edes hyvin erilaisilla organisaatioilla välttämättä eroa kovin merkittävästi toisistaan. Niinpä toisten organisaatioiden raportit ja Valtiokonttorin niistä laatima yhteenveto tarjoavat jälleen oivan mahdollisuuden hyvien käytäntöjen ja uusien ideoiden kierrättämiseen myös omassa organisaatiossa.
Niukkuus kannustaa kokonaiskestävyysajatteluun
Vuoden 2024 raportteja lukiessa käy selväksi, että julkisen talouden vaikea tilanne ja valtionhallintoon kohdistuneet säästöt vaikuttavat monessa organisaatiossa taustalla ja heijastuvat myös sosiaalisen ja ekologisen vastuun alueille. Viime vuonna monissa organisaatioissa jouduttiin järjestämään inhimillisesti raskaita yt-neuvotteluja, joilla on luonnollisesti ollut vaikutusta koko organisaatioon ja henkilöstön hyvinvointiin. Toisaalta talous voi vaikuttaa siihen, millaisin keinoin ekologista jalanjälkeä voidaan pienentää. Osa onkin joutunut luopumaan esimerkiksi erilaisista ympäristöjärjestelmistä, joiden avulla on voitu seurata ja pienentää työpaikan ympäristövaikutuksia.
Mittavat säästöt haastavat totuttuja tapoja toimia, ja pakottavat ajattelemaan myös kestävyystyötä uudesta näkökulmasta. On hyvä huomata, että koska jalanjäljen ulottuvuudet ovat vahvasti toisiinsa yhteydessä, voi resurssien tehokkaan käytön valjastaa tukemaan myös ekologista kestävyyttä. Toisaalta sosiaalisen vastuun vahvistaminen voi palvella myös taloutta.
”Mittavat säästöt haastavat totuttuja tapoja toimia, ja pakottavat ajattelemaan myös kestävyystyötä uudesta näkökulmasta.”
Parhaimmillaan jalanjäljen hallinnan keinot ovatkin sellaisia, jotka vahvistavat useampaa sen osa-alueista. Osallistamalla koko henkilöstöä voidaan saada uusia ideoita ja näkökulmia siihen, missä on tehostamisen varaa, ja miten ekologisia ja sosiaalisia hyötyjä voidaan saavuttaa kustannustehokkaalla tavalla. Esimerkiksi matkustamisesta tai toimitiloista karsiminen ja energian tarkka käyttö edesauttaa taloutta ympäristöystävällisellä tavalla. Toisaalta työhyvinvointiin ja työkykyyn panostaminen on hyödyllistä myös taloudellisesti. Monimuotoisuuden ja tasa-arvoisuuden vahvistaminen taas lisää innovointia ja edesauttaa organisaation uudistumista.
Uudessa toimintaympäristössä tarvitaankin kokonaiskestävyysajattelua ja sen edistämistä. Se tarkoittaa, ettei ympäristöhaittojen minimointi ja sosiaalisen vastuun kantaminen ole pois taloudellisesta vastuusta, vaan sosiaalista, ekologista ja taloudellista vastuuta kannattaa edistää samanaikaisesti. Lopulta nämä eri ulottuvuudet tukevat toisiaan.
