Väitän, että tiede, taide, lehdistö ja kansalaisjärjestöt muodostavat sananvapauden rakenteet, joiden toimintaedellytyksiä uhataan nyt kaikkialla Euroopassa. Väitteeni on kohdannut hämmennystä, vaikka esimerkiksi tieteen vapauden indeksissä Suomen sijoitus on pudonnut selvästi.
Olemme tottuneet käymään sananvapauskeskustelua negatiivisen vapauden näkökulmasta eli keskittyneet siihen missä menee sananvapauden ja vihapuheen rajoittamisen rajat. Oma näkökulmani painottaa Timothy Snyderin Vapaudesta -teoksen hengessä positiivista vapautta eli kaikkien kansalaisten yhdenvertaista mahdollisuutta nauttia tosiasioista ja rakentaa parempaa yhteiskuntaa sen ymmärryksen avulla.
Sananvapauden rakenteiden on oltava vahvoja kestääkseen painostuksen
Enkö minä sitten liioittele väittäessäni, että sananvapauden rakenteita uhataan kaikkialla Euroopassa? Se, että vapautta uhataan ei tarkoita, että kaikki on jo mennyt. Päinvastoin. Nyt on hyvä hetki alkaa vahvistamaan sananvapauden rakenteita museoista maakuntamediaan, jotta meillä olisi jatkossakin toimiva demokratia valppaine ja valistuneine kansalaisineen, jotka kantavat huolta toisistaan ja tulevista sukupolvista.
Yhteiskuntamme ei ole yhtä polarisoitunut kuin moni kumppanimaamme, kuten Puola. Me olemme sivistysvaltio, jossa kansalaisten koulutustaso on riittävän korkea, jotta useimmilla on aito mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Johon tieteen, taiteen, lehdistön ja kansalaisjärjestöjen edustajat tuottavat asiantuntevia ja oleellisia näkökulmia.
Suomi ei kuitenkaan ole umpio. Samat polarisoivat, autokraattiset ja antiliberaalit voimat, jotka ovat estäneet Unkarissa ja Slovakiassa epämieluisilta tutkimusaiheilta ja näytelmiltä rahoitusta ovat osa myös suomalaista yhteiskunnallista keskustelua. Vaikka meillä ei hevin pääse poliitikot hoitamaan potkuja tieteen, taiteen, lehdistön ja kansalaisjärjestöjen edustajille, kuten on tapahtunut esimerkiksi Italiassa, meilläkin kuullaan puheenvuoroja, joissa poliitikot käyvät yksittäisten tekijöiden kimppuun ja kyseenalaistavat kokonaisten tieteenalojen, taidelaitosten ja kansalaisjärjestöjen rahoituksen.
Pidetään huoli, että jatkossakin sananvapautemme rakenteet kestävät poliittisen painostuksen, eivätkä kansalaiset menetä kansalaistaitojaan. Hyvä suoja on läpinäkyvät päätöksentekoprosessit, vertaisarviointi ja rahoituskriteerit, joihin haastamisen kohteeksi joutuvat toimijat voivat vedota. Jos oma toiminta kestää kriittisen tarkastelun, voi sitä vaatia myös päättäjiltä.
Virheiden välttely ei riitä. Meidän kaikkien, jotka haluamme puolustaa liberaalia demokratiaa on nyt kyettävä puolustamaan instituutioita ja ihmisiä, joiden ammatillisen työskentelyn edellytykset yritetään romuttaa esimerkiksi likaamalla heidän maineensa.
Sananvapauden puolustajien pelikirjassa kehotan solidaarisuuteen yksilöitä kohtaan ja instituutioiden puolustamiseen. Minulta on parahdellen kyselty, mistä tietää koska pitää kritisoida, koska puolustaa. Siinä tarvitaan arvostelukykyä.
Sokeaa tottelevaisuutta emme demokratiassa tarvitse ja kansalaisilla on usein syytäkin olla vihaisia. Kriittisyys on kuitenkin eri asia kuin epäusko. Kriittisyys ei ole skeptisyyttä. Päinvastoin kriittisyys auttaa meitä tuomaan hyvän esille. Kriittisyys auttaa tunnistamaan arvokkaita asioita ja saamaan ne näkyviksi. Kriittinen ajattelu auttaa jokaista sukupolvea löytämään itseään suurempia päämääriä ja irrottautumaan turruttavasta henkisestä laiskuudesta.
Sananvapaus tarvitsee aivojaan käyttäviä kriittisiä ihmisiä
Miksi sananvapaus ylipäänsä tarvitsee rakenteita? Koska ilman rakenteita, vain harvalla olisi käytössään mitään, mihin sananvapauttaan käyttää. Mitä iloa on yksinäisen idiootin mölinästä metsässä? Toki ihminen saa puhua mitä sylki suuhun tuo, mutta jos haluamme sananvapauden todella toteutuvan, se vaatii kykyä hankkia tietoa, taitoa ilmaista itseään ja toisia ihmisiä, joilla on edellytyksiä ymmärtää sitä mitä sanaa käyttävä ihminen sanoo.
Urheuttakin tarvitaan. Vaclav Havel on klassikoksi nousseessa ja syystä laajasti siteeratussa esseessään Voimattomien voima kuvannut itsesensuurin inhaa logiikkaa ei-vapaassa maassa. Lähtökohtana hänellä on kysymys: Kun tsekkoslovakialainen vihanneskauppias laittaa ikkunaan kyltin Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen, miksi hän niin tekee?
Älköömme mukavuudenhalustamme ajautuko sellaiseen yhteiskuntaan, jossa toistellaan lauma-ajateltuja tyhjiä fraaseja, ja ihmiset ovat niin tottuneita falskiuteen, etteivät jaksa sille olkaansa kohauttaa. Kyllä meilläkin on vellihousuja, jotka väistävät väittelyä – jopa uutisia. Tahoja ja tyyppejä, jotka muuttuvat varmuuden vuoksi kädenlämpöisiksi, ettei tulisi sanomista.
Ei riitä, että vihanneskauppias saa laittaa ikkunaansa kuinka tyhmän kyltin tahansa seurauksia pelkäämättä. Kyltin pitää olla myös totta. Muuten meidän demokratiamme hukka perii. Me emme tarvitse valheita, vaan ihmisiä, jotka työkseen tuottavat tosiasioita ja kansalaisia, jotka näkevät vaivaa perehtyäkseen niihin.
Tarvitaan yhteiskunnan kykyä havaita, torjua ja suodattaa tahallista harhaanjohtamista. Tarvitaan yhteiskuntaa, jossa on lukutaitoisia kansalaisia ja sisällöltään monipuolista journalismia, tiedettä ja taidetta.
Lue lisää: Sananvapauden puolustajien pelikirja
