Liikkuvuus on nähty valtiolla jo pitkään tärkeänä osaamisen jakamisen ja lisäämisen keinona. Valtiovarainministeriö selvitti hiljattain, olisiko liikkuvuuden käsitettä syytä laajentaa ja miten valtion henkilöstön osaamisen yhdistämistä, resurssien yhteiskäyttöä ja poikkihallinnollista asioiden valmistelua olisi mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän, perinteisemmän henkilöliikkuvuuden rinnalla.
Valtiovarainministeriö lähetti keväällä 2022 ”Liikkuvuus 2.0 poikkihallinnollisen valmistelun edistäjänä” -kyselyn kaikkiin valtion virastoihin. Tavoitteena on, että resurssien yhteiskäyttö ja ilmiölähtöinen asioiden valmistelu olisivat nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto sekä virastojen että virkamiesten näkökulmasta.
Kyselyn kohderyhmänä oli valtionhallinnon johto ja esimiehet sekä virastojen eri substanssialueiden strategisesta kehittämisestä vastaavat asiantuntijat. Vastaukset kertovat siitä, että asioiden valmistelu yhdessä lisää toiminnan vaikuttavuutta, parantaa toimijoiden välistä luottamusta, tuo mahdollisuuksia uuden oppimiseen sekä parantaa niin yksilön kuin organisaation uudistumiskykyä. Samalla nousee vahvasti esiin viesti siitä, että johtaminen, tulosohjaus ja budjetointi eivät tällä hetkellä riittävästi tue asioiden yhteisvalmistelua yli hallinnollisten ja organisatoristen rajojen.
Onko käsityksemme liikkuvuudesta ajan tasalla?
Työ on oppimista ja oppiminen on työtä, eikä niitä ole syytä erottaa toisistaan. Työtä voi tehdä ja uutta voi oppia monin eri tavoin. Liikkuvuus on yksi hyväksi todettu tapa lisätä omaa ja koko organisaation osaamista. Liikkumalla joko määräaikaisesti tai pysyvämmin virastosta tai hallinnonalalta toiselle voidaan parhaimmillaan myös edistää yhteistä ”töissä valtiolla” –identiteettiä.
Onko käsityksemme liikkuvuudesta ajan tasalla? Olemmeko yrittäneet lisätä liikkuvuutta liian kapeasti, eli nähneet sen lähinnä henkilöiden liikkumisena eri virastojen välillä? Voisimmeko laajentaa liikkuvuuden sisältöä edistämään nykyistä paremmin myös virastojen välistä yhteistyötä? Voisimmeko ajatella liikkuvuutta yhä enemmän osaamisen ja tiedon liikkumisena, yhteisinä resursseina sekä rajat ylittävänä, yhteistyöhön ja yhteiskehittämiseen perustuvana toimintamallina? Minkälaisia toimenpiteitä, rakenteita ja johtamista tällainen liikkuvuuden nykyistä laajempi määrittely meiltä valtionhallintona edellyttäisi? Mitä uusia ulottuvuuksia lisääntyvä itseohjautuvuus tuo liikkuvuuteen ja minkälaista osaamista se meiltä kaikilta edellyttää? Mm. näihin kysymyksiin lähdimme hakemaan kyselyllä vastauksia. Kyse ei kuitenkaan ole vain yhdestä kyselystä vaan haluamme myös käynnistää asiasta laajempaa keskustelua johtamisen ja toimintatapojen uudistamisen pohjaksi.
Laajennettu näkemys liikkuvuudesta saa vastauksissa kannatusta. Liikkuvuus 2.0 pitää sisällään paitsi henkilöiden myös osaamisen ja tiedon liikkuvuuden. Kun yhteistyölle luodaan rakenteita ja yhteisiä tavoitteita, mahdollistuu myös asioiden yhteisvalmistelu ja osaamisen ja tiedon yhdistäminen nykyistä paremmin.
Yhteisvalmisteluun tarvitaan tukirakenteita ja kannusteita
Nykyisen hallitusohjelman kansalaisille suunnattuun lupaukseen politiikan uudistamisesta sisältyy myös lupaus uudenlaisesta vuorovaikutuksesta. Meille virkamiehille suunnattu osa tästä viestistä kuuluu: ”Tarvitsemme enemmän poikkihallinnollista asioiden valmistelua ja päätöksentekoa.”
Lupauksen lunastaminen edellyttää meiltä uutta ajattelua ja osaamista sekä uusia tapoja toimia. Ilmiölähtöinen asioiden valmistelu tarkoittaa, että henkilöresursseja, osaamista ja tietoa yhdistetään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen ja asiakokonaisuutta lähestytään useasta eri näkökulmasta. Tähän tarvitaan monenlaisia toimijoita ja erilaista, toinen toistaan täydentävää, osaamista.
Viesti on selvä. Jos halutaan lisätä poikkihallinnollista ja –sektoraalista yhteisvalmistelua, on vaikutettava ennen kaikkea johdon ja esimiesten asenteisiin. Vastausten mukaan johtaminen ei tue virastojen välistä yhteistyötä ja yhdessä oppimista tällä hetkellä riittävästi. Ministeriöiden välisen yhteistyön lisäksi tarvitaan virastojen ja hallinnonalojen yhteistyötä, yhteisiä strategioita ja tavoitteita, yhteistä valmistelua ja yhteistyön johtamista. Valtio pitäisi nähdä konsernina, jolla on viime kädessä yhteiset resurssit ja asiakkaat sekä yhteiset tavoitteet. Virkamiehille toivotaan lisää mahdollisuuksia päästä hyödyntämään omaa osaamista nykyistä laajemmin osana virastorajat ylittävää yhteisvalmistelua.
Lisääntyvä monipaikkainen työskentely ja nähdään myös yhtenä uutena liikkuvuuden ja yhteistyön lisääjänä. Liikkuvuus 2.0 onkin luonteva osa valtion monipaikkaisen työn ekosysteemin rakentumista.
Yhteisvalmistelu tai sen puute konkretisoituu myös hallitusohjelman toimeenpanossa
Vastauksissa korostuivat johtamisen lisäksi erityisesti hallitusohjelma ja tulosohjaus. Hallitusohjelma koetaan yhtäältä hyväksi keinoksi tunnistaa poikkihallinnollisia prosesseja, toisaalta hallitusohjelmatasoisten tavoitteiden koetaan jäävän liian yleiselle tasolle eivätkä ne sellaisenaan sovellu virastotason tavoitteiksi. Yhtenä keinona parantaa yhteisvalmistelua ehdotetaan virastoille yhteisiä tulostavoitteita, jotka toimeenpantaisiin ministeriöiden kautta osana tulosohjausta.
Nykyisen hallituksen tavoitteena on vähentää valtionhallinnon siiloutumista, kehittää urapolkuja sekä lisätä sisäistä liikkuvuutta. Kyselyn vastauksissa nostettiin esiin monia hyviä ehdotuksia myös tulevan hallitusohjelman kirjauksia ja erityisesti niiden toimeenpanoa ajatellen.
Tulokset osaksi johtamista, kyvykkyyden kasvattamista ja toimintatapojen uudistamista
Monipuolisen osaamisen ja kokemuksen arvostaminen lisää halukkuutta liikkuvuuteen, osaamisen
jakamiseen ja asioiden yhteisvalmisteluun. Vastauksista nousee selvästi esille, että liikkuvuutta voidaan lisätä asettamalla se selkeästi tahtotilaksi ja tavoitteeksi kaikille virastoille, lisäämällä monipaikkaista työskentelyä ja ilmiölähtöistä yhteisvalmistelua sekä ymmärtämällä liikkuvuus osaamisen kasvattamisena ja jakamisena, joka hyödyntää kaikkia osapuolia.
Kuten eräs vastaaja toteaa: ”Valtionhallinnon henkilöstön osaaminen ja asiantuntemus pitäisi olla lähtökohtaisesti yhteisten isojen hankkeiden valmisteluun käytettävissä – matalalla kynnyksellä. Valtionhallinnossa on valtava määrä osaamista – onko se parhaassa mahdollisessa käytössä? ”
Kuulemme mielellämme myös Sinun näkemyksiäsi siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin asiassa olisi ryhdyttävä. Ole siis rohkeasti yhteydessä!
Kyselyn tuloksia löydät tarkemmin täältä: Tulokset
Lisätietoja:
Kehittämispäällikkö Virpi Einola-Pekkinen, VM puh. 0295 530 233, virpi.einola-pekkinen(at)gov.fi
Neuvotteleva virkamies Kirsi Kuuttiniemi, VM puh. 0295 530 207, kirsi.kuuttiniemi(at)gov.fi