Kuuden ministeriön malli varmistaisi kestävyysmurroksen

Suomen on lähivuosina otettava suuria askeleita kohti kestävyysmurrosta. Yhteiskuntien on irtauduttava fossiilisten polttoaineiden käytöstä, leikattava ylikulutusta ja suojeltava luonnon monimuotoisuutta. Jotta muutos onnistuisi, päätösten vaikutuksia tulisi tarkastella paljon nykyistä pidemmällä aikavälillä. Se vaatii päätöksentekorakenteiden uudistamista.

Systeeminen yhteiskunnallinen muutos tapahtuu vuosikymmenissä, ei vuosissa. Muutoksen hitaus johtuu siitä, että vakiintuneessa tilanteessa menestynyt yhteiskunta, kuten Suomi, on luonut koko joukon rakenteita ja mekanismeja suojelemaan hyviksi koettuja toimintatapojaan. Nyt, kun toimintaympäristö muuttuu, nuo samat rakenteet ja mekanismit vaikeuttavat uusien toimintatapojen omaksumista.

YK:n julkaisema globaalin kestävän kehityksen raportti (GSDR) julkaistiin ensimmäisen kerran 2019. Se on riippumattoman tutkijaryhmän tulkinta siitä, miten kestävyysmurros voidaan toteuttaa maailmanlaajuisesti kuuden systeemisen polun kautta: meidän on edistettävä kansalaisten hyvinvointia ja toimintamahdollisuuksia, rakennettava kestävää ja oikeudenmukaista taloutta, rakennettava kestäviä ruokajärjestelmiä ja tuettava terveellisiä ruokatottumuksia, varmistettava kestävän energian saanti kaikille, kehitettävä kaupunkien ja kaupunkiseutujen kestävyyttä, sekä turvattava globaalit luonnonjärjestelmät. GSDR:n uusi versio julkaistaan syyskuussa.

Seuraavassa sovellamme raportin ehdotuksia Suomen valtionhallintoon ja kuvaamme uudelleenjärjestelyä, jolla se kykenisi vastaamaan kestävyysmurroksen haasteisiin.

Puhumme ministeriörakenteen muutoksesta, koska ministeriön nimi ja ala vaikuttavat siihen, mihin huomio kiinnittyy ja mistä keskustellaan – ympäristöministeriö ohjaa puhumaan ympäristöstä, liikenne- ja viestintäministeriö liikenteestä ja viestinnästä, ja niin edelleen. Sen sijaan siilojen ylittäminen ja systeemien ymmärtäminen on nykyrakenteessa usein hankalaa.

Siilojen ylittäminen ja systeemien ymmärtäminen on nykyrakenteessa hankalaa.

Kuvittelemassamme tulevaisuudessa, jossa poliittiset tai hallinnolliset esteet eivät asiaan vaikuttaisi, kestävyysmurrosta toteuttava ministeriörakenne sisältää nykyisten 12 ministeriön sijaan kuusi kestävyysmurrosministeriötä sekä niiden yläpuolella lainsäädännön johdonmukaista toteutusta koordinoivan pääministeriön. Pääministeriö auttaa ratkaisemaan ministeriöiden välille nousevat vaikeat ristiriidat siten, ettei mikään systeemimuutos nouse hallitsemaan liiaksi muita, vaan murroksen toteuttaminen on aidosti kestävää.

Ensimmäiset kolme kestävyysmurrosministeriötä ovat talouden uudistamisen ministeriö, planeettaministeriö sekä hyvinvointi- ja mahdollisuusministeriö. Nämä keskittyvät ihmisten toimintaan ja päätöksenteon ohjaamiseen.

Talouden uudistamisministeriö pyrkii katkaisemaan ja kääntämään epätasaisen tulojakokehityksen suunnan sekä uudistamaan taloudellisen päätöksenteon perustana olevan sopimusjärjestelmän. Vaikka Suomessa epätasa-arvoinen tulojako on useimpia muita maita pienempää, olemme silti osa globaalia finanssijärjestelmää, emmekä tällä hetkellä pysty torjumaan pääomien kiihtyvää keskittymiskehitystä. Tämän ministeriön alla kehitetään myös kiertotaloutta, eli jo käyttöön otettujen resurssien viisaampaa allokointia. Kiertotalous muodostaa kestävyysmurroksessa perustan kaikelle toimeliaisuudelle.

Planeettaministeriö on maan, veden, ilman ja luonnon monimuotoisuuden eli tarvitsemiemme yhteisresurssien puolustusministeriö. Tähän ministeriöön yhdistyy monia aiheita, jotka nyt sisältyvät esimerkiksi ympäristö-, maa- ja metsätalous-, puolustus- sekä ulkoministeriön alle. Planeettaministeriön toimialaan kuuluu lähtökohtaisesti globaali ulottuvuus ja sen aikajänne on leimallisesti ylihallituskautinen, sillä elollisten ja elottomien luonnonvarojen säilymisen ja käyttökelpoisuuden turvaaminen ei onnistu pelkästään paikallisilla ja lyhytaikaisilla toimilla.

Hyvinvointi- ja mahdollisuusministeriö täyttää sosiaalisen kentän tarpeet. Se sisältää koulutuksen, terveyden sekä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kysymykset, mutta myös demokratian ja kansalaisosallistumisen sekä tasa-arvoasiat. Ministeriön tehtävät lähtevät liikkeelle perustarpeiden, kuten terveyden, osallisuuden ja toimeentulon turvaamisesta, mutta tähtäävät ennen muuta luomaan kansalaisille mahdollisuuksia omaehtoiseen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen ja koetun hyvinvoinnin parantamiseen.

Kolme muuta ministeriötä ovat ns. materiaalivirtaministeriöitä, jotka vastaavat suurimmasta osasta yhteiskunnan materiaalivirroista. Näitä ovat energiamurrosministeriö, ruokamurrosministeriö sekä alue- ja kaupunkimurrosministeriö.

Energiamurrosministeriö vastaa siitä, että kaikille riittää saavutettavissa olevaa puhdasta energiaa eli, että siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista tapahtuu ilman, että syntyy energiaköyhyyttä.

Ruokamurrosministeriö puolestaan keskittyy huolehtimaan siirtymisestä terveelliseen ja planeetan rajoihin mahtuvaan ruokavalioon siten, että siirtyminen mahdollistaa perheyrittäjyyteen pohjautuvan maaseutukehittämisen Suomessa, eikä romahduta globaalillakaan tasolla pienviljelijäpohjaista tuotantorakennetta.

Alue- ja kaupunkimurrosministeriö ohjaa kehitystä siihen suuntaan, että alueet ja kaupungit ovat ihmistä, eikä ihminen niitä varten. Sen tarkoitus on huolehtia kaikkien saataville asumisen ja liikkumisen palvelut mahdollisimman ympäristöystävällisesti niin arjessa kuin vapaa-ajassa – yhteisöllisyyttä unohtamatta.

Kuva 1. Nykyisten ministeriöiden tehtävien kuvitteellinen sijoittuminen kestävyysmurrosministeriöiden alle

 

Jotta kestävyysmurros onnistuu, ihmiset, organisaatiot ja instituutiot on saatava tekemään asioita toisin. Jos ministeriörakenne järjestettäisiin uudelleen yllä olevan esimerkin omaisesti, muutoksen esteiden purkaminen helpottuisi ja yhteiskunnan voimavarat voitaisiin keskittää ratkaisemaan kestävyysmurroksen uusia haasteita.

Jos haluat uutta, et voi säilyttää vanhaa.

Systeemisen muutoksen johtamisessa tarvitaan monimutkaisuuden hallinnan periaatteita, joita ovat suunta, joustavuus, johdonmukaisuus, ja oppiminen. Niistä kenties tärkeimmän eli suunnan näyttämisen voi tiivistää yksinkertaiseksi johtamissäännöksi: jos haluat uutta, et voi säilyttää vanhaa. Ei riitä, että sanomme menevämme uuteen suuntaan, jos samanaikaisesti mahdollistamme myös toiseen suuntaan menemisen tai vanhassa pysymisen.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu alun perin Kestävyyspaneeli.fi -verkkosivuilla 31.5.2023.

Kirjoittaja

Lassi Linnanen

Kestävyyspaneelin puheenjohtaja

Kirjoittaja

Johanna Kentala-Lehtonen

Kestävyyspaneelin pääsihteeri

Vastaa

Pakolliset kentät on merkitty *