Kiva kamala some – varautumista somehäirintään viestintäasiantuntijan silmin

Pirstaloituneessa ja polarisoituneessa informaatioympäristössä disinformaatio, vihapuhe sekä häirintä ja maalittaminen ovat yleistyneet. Samanaikaisesti kun kannustamme organisaatioissa työntekijöitämme osallistumaan someviestintään, tulisi meidän huolehtia heidän somehyvinvoinnistaan, ohjeistaa heitä turvalliseen somekäyttäytymiseen sekä varautua mahdollisiin häirintätilanteisiin.

Kirjoitin keväällä 2022 siitä, miksi ja miten työntekijöiden someviestintää kannattaa organisaatioiden viestintäyksiköissä tukea. Somerintamalla on ehtinyt puolentoista vuoden aikana tapahtua melkoisen paljon. Viranomaisten ja asiantuntijoiden someläsnäolon tarpeellisuus on korostunut entisestään oikean, luotettavan tiedon leviämisen ja vääristyneen tiedon korjaamisen kannalta. Suoraan omille yleisöille suunnattu viestintä sekä vahvat tunnevetoiset keskustelut ovat kasvattaneet kuplautumista ja haastavat organisaatioita ja asiantuntijoita äänen kuuluville saamisessa. Näitä oman yleisön omaavia vaikuttajia tarvitaan myös viranomaisissa ja organisaatioissa. Somevaikuttajia, työntekijälähettiläitä ja asiantuntijoita, jotka voivat edesauttaa organisaation viestien sekä oikean tiedon leviämistä.

Somehäirintää voi esiintyä monin eri tavoin. Siksi ennakoiva suojautuminen ja varautuminen kannattaa.

Se, että omat someverkostot ovat julkisia ja avoimia koostuen myös sellaisista käyttäjistä, joita itse ei tunne, voi tuoda somekeskusteluun mukaan negatiivisia piirteitä. Somehäirintä ei välttämättä aina näy julkisesti, vaan se voi tapahtua yksityisviestien kautta tai rajatuissa, yksityisissä ryhmissä. Somehäirintää voidaan toteuttaa myös valetilien ja huijausviestien muodossa. Tekoälykin on tuonut omat haasteensa väärän tiedon ja vihapuheen leviämiselle. Kun markkinoille leviää helposti käytettäviä (ja mahdollisesti myös maksuttomia) sovelluksia ja palveluita, joissa voi editoida ja manipuloida kuvaa, videota ja tekstiä, tarjoaa se mahdollisuuden myös niiden väärinkäytölle. Voisiko maksullisten sometilien käyttöasteen nousu olla vastaus esimerkiksi epäasiallisten julkaisujen, häirintätilanteiden ja valetilien vähenemiselle?

Somehäirintä voi kohdistua niin organisaatioon kuin yksittäiseen työntekijään. Häirinnällä tavoitellaan mainehaittaa tai kyseisen asiantuntijan, viranomaisen, tutkijan tai organisaation vetäytymistä jonkin aiheen viestinnän parista. Työntekijään kohdistunut häirintätilanne peilautuu valitettavan usein myös työnantajaorganisaatioon. Kaikki somessa esiintyvä kritiikki ja epäasiallinen kommentointi ei aina ole häirintää, vaikka se ikävältä ja väärältä tuntuukin. Joissain tilanteissa taas häirintä on niin järjestäytynyttä, ettei se meinaa loppua edes rikosilmoituksen avulla. Henkilöiden maalittamisella tavoitellaankin kohteiden toimintakyvyn rapautumista.

Viestinnän avulla voidaan pienentää häirinnän mahdollisia vaikutuksia

Tuoreesta Viestinnän ala -tutkimuksesta käy ilmi, että 84 prosenttia kyselyyn vastanneista viestijöistä on kokenut vihapuheen lisääntyneen kahden vuoden aikana. Useampi julkisen alan organisaatio onkin viimeisen vuoden aikana poistanut jonkun sometileistänsä tai sulkenut tilin kommentointimahdollisuuden häirinnän tai epäasiallisten kommenttien vuoksi.

Häirinnän kohteeksi voi joutua käytännössä kuka tahansa. Omalla viestintäsävyllä ja -tyylillä voi joissain tapauksissa pienentää riskiä joutua häirinnän kohteeksi tai vaikuttaa siihen, kuinka kauan häirintää kestää. Esimerkiksi provosoituminen todennäköisesti lisää häirinnän mielekkyyttä sen tekijälle, joten maltin säilyttäminen kannattaa. Kohtelias ja myönteinen suhtautuminen asioihin harvemmin ärsyttää muita, vaikka asioista olisikin eri mieltä. Käyttäytymällä asiallisesti toimii esimerkkinä eikä anna signaalia helposti hermonsa menettävästä henkilöstä, jonka ympärille voisi rakentaa kohuja. Nämä eivät kuitenkaan ole tae säästyä häirinnältä.

Yksi viestinnän tehtävä on seurata ja ylläpitää organisaation tilannekuvaa someilmiöistä. Kun työntekijöillä on tiedossa, mitä somemaailmassa tapahtuu ja millaista viestintää tai osallistumista heiltä odotetaan, se kannustaa ja lisää uskallusta viestiä. Työntekijöiden ohjeistaminen häirinnältä suojautumiseen ja varautumiseen edellyttää ilmiön ymmärtämistä. Parhaassa tapauksessa viestintäyksiköllä on ajantasainen tilannekuva, jonka pohjalta työntekijöitä voidaan ohjata oikeanlaisiin toimintatapoihin.

Vaikka jokainen tilanne on omanlaisensa, on ennakoivista ohjeista apua. Häirintätilanteisiin liittyvien ohjeiden ja toimintatapojen luomisessa auttaa se, että tunnistaa ja myös harjoittelee etukäteen mahdollisia ”keissejä” sekä organisaation että työntekijöiden näkökulmasta. Vaikka tilanne ei juuri nyt olisi kriittinen, on hyvä valmistautua ennen kuin tilanne muuttuu sellaiseksi. Millaista somehäirintää työntekijöihin voisi kohdistua ja millaisten keskusteluiden yhteydessä? Tai millaisissa tilanteissa organisaatio on oikeutettu hiljentämään somekeskustelijat? Lisäksi koskaan ei voi huolehtia liiaksi tietoturvallisuudesta esimerkiksi tarkastamalla säännöllisesti käyttämiensä some- ja verkkopalveluiden asetukset sekä käyttämällä vahvoja salasanoja ja kaksivaiheista tunnistautumista.

Omassa työnantajaorganisaatiossani, Suomen Pankissa, otimme käyttöön ohjeet ulkoisen häirinnän ja maalittamisen tilanteisiin tänä syksynä. Oma ilmiöön perehtymiseni sekä perusta somehäirintäohjeistuksen rakentamiselle kulminoitui viestintäpäällikön koulutusohjelman lopputyöhöni aiheesta; miten voimme viestinnällisesti vaikuttaa ja varautua ulkoiseen häirintään ja maalittamiseen?

Muista häirintätilanteissa ainakin nämä:

  • Arvioi tilanne, säilytä maltti, älä provosoidu.
  • Taltioi häiritsevät julkaisut, älä jaa niitä julkisesti edelleen.
  • Ilmoita somehäirinnästä organisaation ohjeen mukaisesti. Tarvittaessa konsultoi kollegaa ja pyydä apua.
  • Huolehdi somehyvinvoinnista ja tietoturvasta-asioista ennakoiden. Harkitse mitä tietoa jaat itsestäsi ja muista.

Kirjoittaja

Maarit Aho

Viestintäasiantuntija, Suomen Pankki

Vastaa

Pakolliset kentät on merkitty *