Kymmenen vuotta sitten maailman valtiot sopivat siitä, miten ne pyrkivät vahvistamaan ihmisten hyvinvointia planeetan kantokyvyn rajoissa. Valtiot sitoutuivat edistämään kestävän kehityksen Agenda2030-toimintaohjelmaa ja sen 17 kestävän kehityksen tavoitetta. Vaikka tavoitteiden määräaika asetettiin vuoteen 2030, riittää työtä edelleen niin maailmalla kuin meillä Suomessakin. Globaalisti tarkasteltuna yhtään tavoitetta ei olla nykytahdilla saavuttamassa.
Järjestyksessään neljänsissä kestävyysraporteissa valtionhallinnon toimijat ovat jälleen kuvanneet, miten ne ovat vauhdittaneet toimintansa kannalta merkittävimpiä kestävän kehityksen tavoitteita vuonna 2024. Vaikuttava kestävyystyö edellyttää paitsi oman vaikuttavuuden tunnistamista, myös kestävyysajattelun nivomista kaikkeen tekemiseen.
Kestävyysraporteissa tietyt kestävän kehityksen tavoitteet korostuvat muita enemmän
Jotta kestävyystyö olisi mahdollisimman tehokasta, on Valtiokonttorin kestävyysraportoinnin ohjeistuksessa kannustettu organisaatioita tunnistamaan kolmesta viiteen tavoitetta, joita ne voivat parhaiten edistää osana ydintoimintaansa. Vuonna 2024 tavoitteita tunnistettiin 60 raportissa yhteensä 228, eli noin neljä jokaista raportoinutta organisaatiota kohden. Yhteenlaskettuna valtiolla edistettiin kaikkia kestävän kehityksen tavoitteita.
Kaikkina neljänä raportointivuonna (2021–2024) tunnistetuimpia tavoitteita on yhdistänyt niiden laaja-alaisuus. Esimerkiksi ilmastoteot (tavoite 13), kestävä kuluttaminen (tavoite 12), hyvän hallinnon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistäminen (tavoite 16) ja ihmisarvoisen työn ja talouskasvun vauhdittaminen (tavoite 8) yhdistävät valtionhallintoa organisaation ydintehtäviin katsomatta. Nämä tavoitteet ovatkin olleet vuodesta toiseen kaikkein raportoiduimpia tavoitteita.
Vähemmän tunnistetut tavoitteet puolestaan ovat usein tarkkarajaisempia. Esimerkiksi hyvää koulutusta (tavoite 4) edistettiin erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla. Lisäksi harvimmin raportoiduista tavoitteista osa on sellaisia, joiden on arvioitu olevan Suomessa varsin hyvällä mallilla, kuten köyhyyden poistaminen tai puhtaan energian edistäminen. Toisaalta mukana on myös tavoitteita, joiden osalta olemme pahasti takamatkalla. Esimerkiksi harvoin raportoitu ruokaturvaa ja kestävää maataloutta ajava tavoite 2 lukeutuu tavoitteisiin, joiden kanssa Suomella on kaikkein suurimpia haasteita.
Suomen edistyminen kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä YK:n tuoreimman maavertailun mukaan. Lähde: Sustainable Development Report 2025.
Organisaatioista vajaa viidennes muutti raportoimiaan tavoitteita suhteessa edelliseen raportointivuoteen. Osa kertoi toteuttaneensa EU:n yritysten kestävyysraportointidirektiiviä mukaillen kaksoisolennaisuusanalyysin, mikä saattoi muuttaa käsitystä kaikkein olennaisimmista kestävän kehityksen tavoitteista. Toisaalta taustalla vaikuttanee myös kokemuksen karttuminen kestävyystyöstä. Mielekkäimpien tavoitteiden tunnistaminen ei ole yksinkertainen harjoitus, ja kun osaamista kertyy, on tavoitteita hyvä päivittää.
Toisaalta raporttien tarkastelu osoittaa, että valtiolla joihinkin kestävyysteemoihin näyttää olevan helpompi tarttua kuin toisiin. Erityisen selvästi tämä näkyy ekologisen kestävyyden tavoitteissa. Ilmastotyö on vuodesta toiseen ollut merkittävässä osassa kestävyystyössä ja -raportoinnissa, kun taas luonnon monimuotoisuuteen liittyvät tavoitteet vedenalainen elämä ja maanpäällinen elämä (14 ja 15) lukeutuvat edelleen kaikkein vähiten tunnistettuihin tavoitteisiin.
Tähän vaikuttanee poliittinen ja julkinen keskustelu, joka on keskittynyt etenkin aiemmin vahvasti ilmastoteemaan. Kuitenkin sekä ilmastonmuutos että luontokato heijastuvat kaikkien organisaatioiden toimintaan, ja jokaisen organisaation toiminnalla on yhteyksiä sekä ilmastoon että luontoon. Samalla on selvää, että sekä luonto- että ilmastotavoitteiden kanssa Suomessa riittää vielä paljonkin tehtävää. Tulevaisuudessa meidän kaikkien tulisi huomioida toiminnassamme luontokytkökset aiempaa paremmin.
Kestävyystyö osaksi ydintoimintaa
Kestävyydestä raportointi ja omien kestävän kehityksen tavoitteiden tunnistaminen edesauttaa oman vaikuttavuuden hahmottamista, edistymisen seurantaa ja työstä viestimistä, mutta raportointi sinänsä ei ole itseisarvo. Lopulta olennaista on tehty työ ja kestävyysajattelun integroiminen osaksi organisaatioiden lakisääteisten tehtävien toimeenpanoa.
Onkin tärkeää integroida kestävyys mukaan strategiatyöhön, johtamiseen, suunnitteluun ja lopulta arkiseen tekemiseen. Vuoden 2024 kestävyys- ja vastuullisuusraportteja lukiessa saattoi huomata, että kestävyysosaamisen karttuessa kestävyys huomioidaan monessa organisaatiossa yhä paremmin kaikkea toimintaa läpileikkaavalla tavalla. Tästä esimerkkinä on poiminta Huoltovarmuuskeskuksen raportista:
”HVK:n strategiassa (2024–2027) korostetaan, että vastuullisuuden tulee olla läsnä poikkileikkaavasti kaikessa toiminnassa, erityisesti normaaliolojen toiminnan näkökulmasta. Tämä lähestymistapa vahvistaa HVK:n roolia vastuullisena ja kestävästi toimivana organisaationa, joka kykenee vastaamaan yhteiskunnan ja sidosryhmien odotuksiin kaikissa tilanteissa. Visio ohjaa HVK:ta kohti kokonaisvaltaista ja ennakoivaa vastuullisuusajattelua, jossa vastuullisuus on keskeinen osa huoltovarmuustyötä, ympäristövaikutusten hallintaa sekä hyvän hallinnon ja sosiaalisen vastuun toteuttamista.”
Läpileikkaavuuden periaatteen toteutumiseksi erityisesti johdon vastuu ja tuki työlle on äärimmäisen tärkeää. Huoltovarmuuskeskus toteaa raportissaan, että vastuullisuusasiat ovat osa strategista johtamista, mikä näkyy johdon tapaamisissa – näin teemat pysyvät esillä kaikilla tasoilla. Samoin teemaa käsiteltiin esimerkiksi Geologian tutkimuskeskuksen raportissa:
”Vastuullisuustyö kuuluu pääjohtajan vastuulle. Vastuullisuuden kehittäminen ja koordinointi on osa viestinnän ja vastuullisuuden vastuualuetta ja kuuluu johtoryhmän jäsenen, viestintä- ja vastuullisuusjohtajan vastuualueelle. Vastuullisuuteen liittyviä linjauksia ja tavoitteita käsitellään pääjohtajan johtoryhmässä vuosikellon mukaisesti kolme kertaa vuodessa maalis-, syys- ja joulukuussa viestintä- ja vastuullisuusjohtajan esittelemänä.”
Luonnollisesti johdon sitoutumisen lisäksi tarvitaan työhön mukaan myös koko henkilöstön panos, ideat ja osaaminen. Onkin elintärkeää vahvistaa ja ylläpitää vankkaa kestävyysosaamista laajasti organisaatiossa, jotta jokainen voi hahmottaa paremmin paitsi kestävän kehityksen perusasiat, myös sen, mikä oma rooli ja vaikuttavuus on sen vauhdittamisessa. Esimerkiksi Tullin raportissa kerrottiin kestävyysosaamisen vahvistamisesta:
”Vuonna 2024 julkaisimme suomeksi ja ruotsiksi Johdanto vastuullisuuteen – Yhdessä kehitymme kestävästi -verkkokoulutuksen, jonka koko Tullin henkilöstön suositellaan käyvän. Koulutuksen tavoitteena on antaa hyvä yleiskäsitys vastuullisuuden ja kestävän kehityksen käsitteistä, sisällöstä ja merkityksestä kestävän elämäntavan kannalta. Lisäksi tavoitteena on valottaa, miten Tulli omalla toiminnallaan edistää YK:n Agenda 2030 -toimenpideohjelman kestävän kehityksen tavoitteita valtionhallinnossa ja millainen on yksittäisen tullilaisen rooli Tullin vastuullisuustekojen toteuttajana ja kestävän tulevaisuuden kehittäjänä.”
Paljon on saatu aikaan, mutta työtä riittää
Neljän raportointikierroksen aikana kestävyys on noussut vahvemmin agendalle myös valtiolla ja kestävyysosaaminen pikkuhiljaa karttunut. Työtä kuitenkin riittää. Vaikka olemme jo useana vuonna menestyneet parhaiten kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa, ei Suomikaan ei ole saavuttamassa nykytahdilla kuin yksittäisiä kestävän kehityksen tavoitteita. Etenkin ekologisten tavoitteiden kanssa riittää haasteita. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää toimia koko yhteiskunnalta, ja myös valtiolla on tässä oma, tärkeä roolinsa.
