Virpi Einola-Pekkinen kehittää yhteistyöllä

Valtiovarainministeriön kehittämispäällikkö Virpi Einola-Pekkinen on tehnyt valtiolla pitkän uran erilaisten työtehtävien parissa. Lukuisten projektien ohella erityisesti verkostomainen yhteiskehittäminen motivoi häntä. Kuinka Einola-Pekkinen on yhteiskehittämisen avulla onnistunut luomaan itselleen opettavaisen ja monipuolisen uran?

Yhteiskehittämistä Einola-Pekkinen kuvailee virkamiehen dna:ksi: se on jotain, jota ei voi kohdella projektina, vaan pikemminkin työskentelyn lähtökohtana.

Se rikastaa, sillä siitä saa uusia näkökulmia omaan työhön. Einola-Pekkisen mukaan poikkihallinnollisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa merkittävää vaikuttavuutta, koska silloin on suurempi joukko ihmisiä kehittämässä ideoita ja viemässä niitä eteenpäin.

Työ 2.0 Lab

Einola-Pekkinen on ollut muun muassa kehittämässä Työ 2.0 Labia, joka on valtionhallinnon yhteiskehittämistä tukeva yhteistyöskentelytila. Tila on omistettu uusien ideoiden syntymiselle ja erilaisille yhteistyömahdollisuuksille. Työ 2.0 Labin iskulause ”lupa tehdä fiksummin” kannustaa käyttäjiä miettimään, kenen kanssa pitäisi työskennellä, jotta asiaa voisi viedä eteenpäin kohti parasta mahdollista lopputulosta.

Vaikka hän onkin ollut mukana käynnistämässä tiettyjä yhteiskehittämisen verkostoja, Einola-Pekkinen painottaa sitä, että yhteiskehittämistä tulee kohdella yhteisenä projektina, jossa kaikki ovat samanarvoisia. Tämän hän kokeekin erittäin arvokkaaksi, sillä se poikkeaa normaalista hierarkkisesta organisoitumisesta.

”Rakenteita kyllä tarvitaan ja tietyissä tilanteissa ne ovat tärkeämpiä kuin toisissa, mutta työtä ei aina tarvitse tehdä omien hallinnollisten rakenteiden sisällä”, hän toteaa.

Kehittämisen tarve ei pysähdy koskaan

Valtiolla työskentely on antanut Einola-Pekkiselle koko hänen työuransa. Hän kokee olevansa etuoikeutetussa asemassa koska on saanut olla mukana edistämässä jatkuvaa kehittämistä. Hänen mukaansa kehitys tai kehittämisen tarve eivät pysähdy koskaan.

”Se, että voi etsiä parannuksen kohteita ja miettiä miten jonkun asian voisi tehdä toisin, energisoi ja vie minua eteenpäin”, Einola-Pekkinen toteaa.

Se on myös opettanut hänelle paljon. Yhteiskehittäminen on tuonut valtavasti uutta sisältöä ja uusia näkökulmia työhön, unohtamatta tärkeitä ystävyyssuhteita, joita on syntynyt jaetun kiinnostuksen myötä. Pitkä ura on myös opettanut, että valtionhallinnossa on laaja kirjo erilaisia töitä. Kehittämisen näkökulmasta onkin oleellista pyrkiä ymmärtämään näitä erilaisia asioita. Jos esimerkiksi rakenteita halutaan lähteä muuttamaan, on tärkeää ymmärtää millaista työtä ihmiset ympärillä tekevät. Samat metodit eivät sovi kaikkeen.

Pois omasta kuplasta

Einola-Pekkinen haluaa kannustaa niin ihmisiä kuin organisaatioitakin irtautumaan rohkeasti oman työnsä kuplasta. Hän myös uskoo vahvasti, että yhteiskehittäminen ja Työ 2.0 Labin tyyliset yhteistyöskentelytilat tulevat lähitulevaisuudessa lisääntymään, koska elämme jatkuvan muutoksen aikaa. Vallitsevia toimintatapoja tulee kyseenalaistaa, jotta päästään irti rutiineista, jotka eivät enää toimi, ja voidaan luoda jotain uutta. Poikkihallinnollinen työskentely on paitsi jokaiselle opettavaista, sen avulla voidaan myös luoda jotain kestävää ja arvokasta: erilainen osaaminen ja kokemus tuovat työhön lisäarvoa ja tuleekin miettiä, kuinka voisi hyödyntää verkostoja mahdollisimman monipuolisesti.

Toivoisin että kaikki ymmärtäisivät, että kun avaa tiedon ja osaamisen muiden käytettäväksi, sen saa moninkertaisena takaisin. Uskon, että kokemus yhteisöllisyydestä syntyy, kun uskaltaa vain lähteä mukaan.

Virpi päätyi haastateltavaksi Ilmianna kiinnostava virkamies -konseptin kautta. Konseptiin kuuluu ilmiantaa seuraava haastateltava virkamies. Virpi Einola-Pekkinen haluaa ilmiantaa työ- ja elinkeinoministeriön konserniohjausyksikössä työskentelevän johtajan, Antti Joensuun.