Virkamies 2.0 – minkälaista tarinaa voisimme kertoa valtiolla työskentelystä?

Valtiolla ajankohtainen keskustelunaihe ja yksi tärkeä yhteinen tavoitteemme on valtion työnantajamielikuvan kohentaminen. Se on tehtävä, joka vaatii yhteistä panosta meiltä jokaiselta valtiolla työskentelevältä.

”Minä en ainakaan ala puhua virkamiestä. Eikä minusta kyllä ikinä virkamiestä tule”, sanoi eräs valtiolla työskentelevä kollegani. Samanlaisia kaikuja perinteisen virkamiesidentiteetin karttamisesta olen ollut aistivinani muualtakin.

Moni ajattelee, että parannamme mielikuvaa valtiosta häivyttämällä piiloon sen tunnusomaisimpia piirteitä, virastoja ja virkamiehiä. Mielestäni lähtökohta on väärä, sillä näitä asioita emme voi poistaa. Vaikka häivyttäisimme mielikuvista virastomaisuutta ja virkamiesmäisyyttä, olemme silti virkamiehiä valtion virastoissa.

Tarinoissa on voimaa

Meidän tulisi miettiä, millaisia tarinoita valtiolla työskentelystä yhdessä kerromme ja miten voisimme laajentaa niitä tapoja, joilla voimme olla ja toteuttaa itseämme virkamiehinä. Ymmärrän, että kokonaisen diskurssin muuttaminen on työnsarkana suuri, mutta niin on lopulta sen vaikuttavuuskin.

Tällä hetkellä tarina kulkee liian usein näin: Valtiolla työskentelee virkamiehiä, jotka pukeutuvat harmaaseen, ovat jäykkiä, sisäänpäin kääntyneitä ja hiljaisia. He tarvitsevat ylhäältä tulevia määräyksiä kyetäkseen toimimaan. Virkamiehet eivät osaa tai uskalla käyttää luovaa ajattelua ja heidän vaikeaselkoiselle viestintätavalleenkin on oma käsite, virkakieli. Virkamiesten työskentely virastoissa on hidasta ja kankeaa puurtamista.

Sinä virkamies, joka luet tätä juuri nyt: tunnistatko itsesi tästä kuvauksesta? Minä ainakaan en. Silti koen olevani ja haluan olla virkamies.

Näkyviin innovatiivinen, ketterä, luova, tämän ajan virkamies

Miksi edelleen kannamme ja ylläpidämme puheissamme tuota varsin negatiivista ja stereotyyppistä mielikuvaa, vaikkemme välttämättä itse sitä edes toteuta? Voisiko virkamies toimia innovatiivisesti, ketterästi, kokeilevasti tai luovasti? Tietysti voi. Ja niin moni tekeekin!

Minä olen lyhyen virkamiesurani aikana ehtinyt tekemään ja kokeilemaan monenlaista, monella mittarilla jopa innovatiivista ja luovaa. Olen muun muassa luonut ORK:lle oman podcast-sarjan, vetänyt taukojumppatuokioita työkavereille (etänä ja läsnä), suunnitellut kokeileviakin julkaisusarjoja sosiaaliseen mediaan sekä ollut mukana toteuttamassa viraston sisäistä OppivaORK-kehitysohjelmaa. Varsin kokeilevaa ja ketterää, vai mitä? Tekeekö se minusta vähemmän virkamiehen? Ei!

Neuvoinkin kollegaani, joka ei virkamiehenä halunnut olla virkamies, olemaan virkamies, mutta omalla tavallaan. Olemalla innostuneita, innovatiivisia, luovia ja ketteriä virkamiehiä, voimme samalla muokata sitä tarinaa, jota meistä kerrotaan ja jota me yhtä lailla itse itsestämme kerromme, sekä tietoisesti että tiedostamatta.

Seuraavan kerran, kun kokeilet uutta, kehität jotain tai saat muut ympärilläsi innostumaan asiasta reippaalla ja rohkealla asenteellasi, mikset kertoisi siihen perään, miten hienoa sen kaiken tekeminen oli erityisesti virkamiehenä. Osoittakaamme yhdessä, että kekseliäs kokeilu on mahdollista, vaikka tietyt valtion toimintatavat asettaisivatkin matkalle omia hidasteitaan.

Selkeä viestintä luo uskottavuutta

Virkakieltäkin halutaan nykyään huoltaa, ja yhä useampi virasto on tunnistanut tarpeen kehittää kieltään selkeämmäksi ja helpommin lähestyttäväksi. Virkamies voi viestiä myös ymmärrettävästi ja maanläheisesti ja olla siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siitä syystä uskottava ja luotettava.

Toki tässä yhteydessä on myös mainittava, että virkamies käsitteenä kaipaa muutosta kuten mikä tahansa muu seksistinen kieli. Virkahenkilön käsite ei ole lähtenyt leviämään, joskin jokainen uusi sukupuolisensitiivinen sana ottaa aina oman aikansa vakiintuakseen. Emmehän me enää kummastele henkilötyövuosiakaan. Noh, käsitteistössä lieneekin asiaa jo aivan omaksi kirjoituksekseen.

Kirjoittaja on ylpeä valtion virkamies Oikeusrekisterikeskuksesta