Uusi talousajattelu katsoo maailmaan, jossa tehokkuuden rinnalle tuodaan kohtuus. Millaisia vaihtoehtoja siellä on? Mikä on julkisen vallan rooli? Onko meillä vielä toivoa? Entä miten etana liittyy asiaan? Näistä puhutaan nyt tutkija Riina Bhatian kanssa.
Puheenaiheelle on kaksi lähtökohtaa. Ensimmäinen on se, ettei jatkuva kasvu sovi yhteen ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän talouden kanssa. Toiseksi: yhteiskunta kohtaa väistämättä yhä vaikeampia ekologisia ja sosiaalisia kriisejä, mikä edellyttää kestävyyssiirtymän vauhdittamista.
”Tämä tarkoittaa sitä, että lopetamme fossiilienergian käytön ja ylikulutuksen. Kyse on perustavanlaatuisesta yhteiskuntaa muokkaavasta mullistuksesta, joka vaatii paitsi talousjärjestelmän, myös arvojen ja elämäntapojen mullistamista”, VTT:n tutkijana ja Helsingin yliopiston väistökirjatutkijana toimiva Riina korostaa.
Kestävyyssiirtymä tähtää energiantuotannon, kulutuksen ja tuotantorakenteiden muutokseen. Tämän pitäisi tapahtua siten, että erityisesti ylikuluttavissa yhteiskunnissa päästäisiin tasolle, joka on ekologisesti kestävää ja sosiaalisesti oikeudenmukaista. Onko se mahdollista?
Miten elintapoja kestävöitetään, se on kysymysmerkki
Kestävyyssiirtymä on alkanut yleistyä terminä 2000-luvulla, mutta kestävyydestä on puhuttu paljon pidempään. Yhtenä alkusysäyksenä toimi 1972 Rooman Klubin julkaisema Kasvun rajat -raportti, jossa nostettiin esiin teollisen kehityksen vaikutukset ekosysteemiin ja josta tuli pian ympäristökirjallisuuden klassikko.
”Reilussa 50 vuodessa on saatu kärjistetysti sanottuna aikaan paljon riitaa ja porua, mutta käytännössäkin valitettavan vähän. Kun katsotaan Tukholman resilienssikeskuksen planetaarisia rajoja, jotka kuvaavat ihmiskunnan vaikutuksia maapallon ekosysteemiin, ne näyttävät kovasti punaista”, Riina toteaa.
”Maalaisjärkeen on saatu iskostettua ajatus siitä, että nykyinen tapamme elää on ekologisesti kestämätöntä. Se, miten elintapojamme kestävöitetään, on kuitenkin kysymysmerkki. Luonnonvaroja käytetään edelleen liikaa ja olemme edelleen riippuvaisia fossiilienergiasta.”
Viesti on selvä – elämäntapamme on kestämätön
Taustalla on teollisen vallankumouksen jälkeen alkanut ja 1950-luvulla voimistunut suuri kiihdytys, joka on lisännyt ihmisen toiminnasta aiheutuvaa kuormitusta maapallolla. Riina nostaa esiin faktan: vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen tuottamien elottomien tavaroiden ja materiaalien massa ylitti koko maapallon luonnollisen biomassan määrän ensimmäistä kertaa.
”Energia ja materia pyörittävät vahvasti talouden rattaita sekä oravanpyörää, jossa talouskasvu kasvattaa energian ja resurssien kulutusta luontoa vahingoittaen. Irtikytkentä tästä mallista on haastavaa.”
Irtikytkentä tarkoittaa tilannetta, jossa talous voisi kasvaa ilman vahinkoa luonnolle. Se on sitä vaikeampaa, mitä enemmän talous kasvaa. Toistaiseksi tarpeeksi tehokkaasta ja nopeasta irtikytkennästä ei ole empiiristä näyttöä. Vaikka teknologiat ja innovaatiot parantavat energia- ja materiaalitehokkuutta, jatkuva kokonaiskysynnän kasvu syö sen ansaitsemat hyödyt.
”Mitä enemmän talous kasvaa, sitä enemmän hyödynnämme raaka-aineita ja energiaa yhteiskunnallisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Tiedeyhteisön viesti on ollut selvä jo vuosikymmeniä: elämäntapamme on kestämätön”, Riina summaa.
Suomi huippulukemissa
Tutkija Riina Bhatia on huolissaan siitä, ettei ilmastonmuutokseen suhtauduta samalla kiireellä ja huolella kuin aiemmin.
- Keskimääräinen hiilijalanjälkemme on ollut 2020-luvulla noin 10 000 kiloa vuodessa per henkilö. Jos haluamme estää ilmastoa lämpenemästä enempää kuin 1,5 astetta, kestävä taso olisi noin 2500.
- Myös materiaalin kulutuksessa Suomi on maailman huippulukemissa: kulutamme noin 29 000 kiloa raaka-aineita vuodessa henkilöä kohden, kun Hollannissa vastaava luku on noin 7000. Kestäväksi kulutustasoksi on arvioitu noin 3000-8000.
Kestävyyssiirtymä jälleenrakennuksen hengessä
Muutosta maapallon ahdinkoon haetaan vaihtoehtoisesta talousajattelusta, jossa sekä taloudellinen, sosiaalinen että ekologinen kestävyys ovat päällekkäisiä. Puhutaan missiotaloudesta, donitsitaloudesta ja kohtuutaloudesta.
Missiotalous perää julkisilta tahoilta, kuten kehityspankeilta, aiempaa vahvempaa johtamista kestävyyssiirtymän saavuttamiseksi. Ajatus juontaa toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakennuksen aikaan, jolloin julkisella rahalla oli merkittävä rooli talouskasvun vauhdittamisessa.
”Kyse on markkinatalouden valjastamisesta yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen. Meillä tulee olla tavoitteita, jotka määritellään parlamentaarisesti ja joita ohjataan planetaaristen haasteiden ratkaisemiksi. Meillä tulee myös olla pitkäaikaista julkista rahoitusta jälleenrakennushengessä”, Riina kuvailee.
”Missiolähtöinen ajattelu ei juurikaan kyseenalaista talouskasvua. Sen taustalla on ajatus siitä, että talouskasvua voidaan jatkaa, kunhan se on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää.”
Kohtuutalous pistää miettimään, mitä todella tarvitsemme
Donitsitalous pyrkii yhdistämään ekologiset rajat ja sosiaalisen hyvinvoinnin talousjärjestelmän keskiöön. Donitsin keskusta edustaa aliarvioitua sosiaalista hyvinvointia ja ulkokehä maapallon ekologista ylikuormitusta. Tavoitteena on pysyä donitsin sisäpuolella.
”Mallin mukaan on toissijaista, onko talouskasvua vai ei, kunhan saavutetaan ekologinen ja sosiaalinen kestävyys yhtäaikaisesti. Hyvinvoinnin mittaamista ei rajoiteta pelkästään bruttokansantuotteeseen”, Riina toteaa.
Vahvimmin talouskasvuajattelua haastaa Riinan mukaan kohtuutalous (degrowth). Ajattelutapa pyrkii kohtuullisempaan ja kestävämpään elämään kyseenalaistaen talouskasvun välttämättömyyden. Ihmisten hyvinvoinnin nähdään rakentuvan vahvasti muista osatekijöistä kuin materiaalisesta varallisuudesta.
”Kohtuutalouden ydintä on pysähtyä ajattelemaan, mitä todella tarvitsemme. Ekologisesti kestävän tulevaisuuden nimissä tuotantoa tulisi ohjata tehokkuuden lisäksi kohtuusajattelulla. Tavoitteena olisi saavuttaa vakaan tilan talous, joka huomioi energian ja materian kulutusta sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.”
Etana kohtuutalouden symbolina – mistä se kertoo?
Kohtuustalouden takana on 1970-luvulla Ranskassa syntynyt aktivistihenkinen slogan. Ideaa voidaan pitää radikaalinakin maailmassa, jossa ylikulutus ja ylituotanto ovat arkipäivää, mutta jossa on paljon ryhmiä, joiden perustarpeita ei pystytä tyydyttämään.
”Meidän täytyy nähdä muutakin kuin rahallista arvoa yhteiskunnassa ja elämässä ylipäätään. Ihmisen hyvinvointi ei ole vain materiaalisen hyvinvoinnin kasvua, vaan siihen liittyy esimerkiksi kyky toteuttaa itseään”, Riina sanoo. Etana symboloi kohtuutaloutta, ja sille on syynsä.
Etanan tiedetään kasvattavan tietty määrä rinkuloita kotiloonsa – yleensä kolme tai neljä. Jos etana kasvattaisi viidennen rinkulan, kotilon paino nousisi 16-kertaiseksi. Siksi suurin osa etanan elämästä ja energiasta menisi kotilon kuljettamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kotilo on kasvanut liikaa etanaan nähden.
”Meillä on yhteiskunnallisesti vähän sama tilanne. Meillä on esimerkiksi loputtomasti infrastruktuuria, massiivisia tehtaita ja isoja autoja, jotka vaativat valtavasti energiaa vain toimiakseen. Meillä on myös entistä tehokkaampaa teknologiaa, mutta silti työtahti vain kiihtyy. Tehokkuus ei tarkoita sitä, että käyttäisimme vähemmän energiaa, mutta kohtuus tarkoittaa sitä, että pienemmästä määrästä saadaan enemmän”, Riina kuvailee.
On tärkeää miettiä, minkä haluamme kasvavan ja millä hinnalla
”Vaihtoehtoiset taloudet ovat moninaisia, mutta kaikki ne painottavat yhtä asiaa: talousjärjestelmämme on muututtava eikä jatkuvan kasvun tavoittelu itseisarvona ole mielekästä. Uskon, että paras kombinaatio syntyy kaikista edellä esitetyistä”, Riina sanoo.
”Olemme tilanteessa, jossa jonkinlaista kohtuutaloutta olisi otettava käyttöön siten, että se olisi globaalista näkökulmasta katsottuna oikeudenmukaista. Suomessa ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna jo 6.4. Se tarkoittaa laskennallisesti päivää, jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin.”
Vaihtoehtojen tuominen talouskeskusteluun on Riinan mielestä tärkeää. Usein talouskeskustelua määrittävät vaihtoehdottomuutta ilmaisevat talouspolitikan aiheet, kuten leikkaukset, kasvu ja kilpailukyky.
”On tärkeää miettiä, minkä haluamme kasvavan ja millä hinnalla. Nykyinen talouskuriin rakentuva talouspoliittinen ajattelu estää julkisen rahan nykyistä suuremman roolin kestävyysmurroksen vauhdittamisessa”.
Mikä on julkisen hallinnon rooli kestävyyssiirtymässä?
”Se liittyy ohjaukseen ja ohjauskeinoihin – siihen, miten esimerkiksi määrittelemme yhteiskunnalliset tavoitteet ja miten eri ministeriöt tai eri julkishallinnon tasot pystyvät toteuttamaan yhteisesti määriteltyjä tavoitteita. Pitäisi lähteä jopa siltä tasolta, että kestävyys sisäänkirjoitetaan jokaiseen kuntastrategiaan”, Riina vastaa.
”Valtionhallinnossa tulisi tehdä enemmän pitkän aikavälin visioita ja yhteistyötä parlamentaarisesti. Olisi tunnistettava toimialat, jotka eivät tue Suomen kestävyyssiirtymää ja miten niitä voitaisiin muokata kestävyyttä tukeviksi. Tarvitaan teollisuuspolitiikan ja innovaatiopolitiikan yhteistyötä yhdistettynä aluepolitiikkaan ja elinkeinopolitiikkaan.”
”Meidän tulisi myös määritellä, mikä on vihreä innovaatio. Esimerkiksi EK on määritellyt datakeskukset vihreää siirtymää tukeviksi hankkeiksi, mutta tutkimusten mukaan datakeskusten päästöt voivat olla vuoteen 2050 mennessä 10 triljoonaa tonnia eli yhtä paljon kuin Euroopan Unionin päästöt tällä hetkellä yhteensä.”
Pitääkö olla huolissaan – onko meillä toivoa?
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) sekanaaroissa olemme tällä hetkellä 2,9 asteen keskilämpötilan nousussa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ilmastonmuutoksen nopeus on seitsemän kilometriä vuodessa. Se tarkoittaa myös sitä, että noin 50 vuoden päästä Suomessa on Keski-Euroopan lämpötila, jonka myötä 25 prosenttia eliölajeista kuolee sukupuuttoon.
Riina on huolissaan siitä, ettei ilmastonmuutokseen suhtauduta samalla kiireellä ja huolella kuin aiemmin, sillä asia on pudonnut kansainvälisissä prioriteeteissä. On jopa sanottu, että tämä vuosikymmen on viimeinen hetki toimia.
”Elämää on tämän vuosikymmenen jälkeenkin, mutta arjesta tulee yhä ennakoimattomampaa. Päivä päivältä on selkeämpää, mitä pitäisi tehdä. Nyt pyrimme minimoimaan vauhdista aiheutuvat lommot hidastamalla tahtia. Monella tasolla tapahtuu jo muutosta koko ajan. Keinoja ja toivoa on.”
