Suomen talous rämpii edelleen suossa vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien, vaikka naapurit näyttävät porskuttavan eteenpäin. Miten täältä noustaan? Asiaa avaa nyt Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) toimitusjohtaja Aki Kangasharju.
”Velka saadaan parhaiten haltuun, jos huolehdimme talouskasvusta”, Kangasharju tiivistää pääpointin heti alkuun. Sitten tulee mutta. Suomen talouskasvu on ollut jo 18 vuotta kutakuinkin nollassa. Miksi?
”Se on hyvä kysymys. Kukaan ei tiedä tarkalleen, mutta kyseessä on joukko ongelmia. Olemme kokeneet isoja shokkeja, joiden jälkeen emme ole pystyneet uusiutumaan. Olemme myös ottaneet monia muita maita enemmän osumaa muun muassa koronasta, sodasta ja geotalouden häiriöistä”, Kangasharju sanoo.
”Tarvitaan paljon tekoja, jotta Suomi ei luisu Kreikan tielle”
Kangasharjun näyttämät graafit ja pylväät osoittavat, että ennen finanssikriisiä taloudellista suorituskykyä kuvaava bruttokansantuote kasvoi Suomessa enemmän kuin työpanos tai pääomapanos. Pylväiden punaiset osuudet kertovat extrakasvuajureista, joiden myötä talous kasvoi kuten terveissä talouksissa on tapana.
”Sitten, vuosina 2008-2009, Suomessa tapahtui kolme asiaa: Nokia-klusteri romahti, paperinkysyntä romahti ja työikäinen väki alkoi vähentyä. Nämä tekijät ovat vääntäneet pylväiden punaisen osuuden melkein nollille eli yrityssektorin kyky luoda uutta arvonlisää on pysähtynyt kuin seinään”, Kangasharju osoittaa.
”Velkaantumisemme johtuu siitä, että yrityssektorimme ei enää kasva kunnolla. Ja toisinpäin: jos emme saa yrityssektoriamme kasvuun, emme saa velkaantumistamme kuriin. Tilanne ei ole toivoton, mutta se vaatii paljon tekoja, jotta Suomi ei luisu Kreikan tielle, jolla Kreikkakaan ei enää ole, koska siellä velat on saatu hallintaan. Suomen julkiseen velkasuhteeseen on tärkeää tehdä käänne.”
”Maailman onnellisimman kansan yrityksillä ei ole ongelmia”
Palataan diagrammeihin. Ne osoittavat, että suomalaiset tekevät töitä yhtä paljon kuin muut pohjoismaalaiset ja enemmän kuin eurooppalaiset keskimäärin. Samalla suomalaisten yritysten investointitaso on yhtä hyvä kuin Tanskassa. Ruotsista jäämme vähän jälkeen, mutta päihitämme Norjan, EU:n ja Yhdysvallat.
”Onhan tämä aika merkillistä, etteivät yritykset kasva, vaikka niillä ei ole ongelmia”, Aki Kangasharju tuumii.
”Työpanosta ja pääomaa meillä kertyy, joten näistä kasvu ei jää kiinni. Kyse on kokonaistuottavuudesta. Meiltä puuttuu edelleen finanssikriisin jälkeen uusia vientituotteita ja sellaisia korkea arvonlisän tuotteita, joita Nokia ja paperiteollisuus aikanaan edustivat”, Kangasharju summaa.
Kangasharju näyttää kuvasarjaa, joka puhuu yllättävällä tavalla puolestaan: maailman onnellisimmaksi kansaksi tituleeratun maan yrityksillä ei ole ongelmia. Tulokset perustuvat Euroopan Keskuspankin vuosittain teettämään kyselyyn, jossa tarkastellaan pienten ja keskisuurien yritysten kasvun esteitä.
”Tulosten mukaan rahoitus on suomalaisissa yrityksissä keskimäärin harvemmin ongelma kuin muualla Euroopassa. Asiakkaiden ja työvoiman saatavuudessa sekä kustannustasossa suomalaisilla yrityksillä on niin ikään vähiten ongelmia – eikä sääntelykään näytä rasittavan. Kun kysytään muista ongelmista tai kasvun esteistä, suomalaiset yritykset vastaavat, ettei niitä ole.”
”Onhan tämä aika merkillistä, etteivät yritykset kasva, vaikka niillä ei ole ongelmia”, Kangasharju toteaa. ”Kasvun esteitä kuitenkin näyttää olevan, koska moni suomalainen yritys kasvaa jossakin muualla kuin Suomessa. Siksi rahoituksen, työnteon ja työllistämisen esteitä pitäisi purkaa, jotta investoinnit suuntautuisivat tänne eikä muualle maailmaan.”
”Tarvitsemme vuosittain 40 000 maahanmuuttajaa”
Selvää on, että ”tarttis tehrä jotain”, kuten presidentti Mauno Koivisto aikanaan legendaarisesti tokaisi ilmaisten toimeen ryhtymistä ja muutoksen aikaansaamista. Kangasharju nostaa pöytään neljä keskeistä asiaa: maahanmuuton, koulutuksen, kannusteet ja julkisen sektorin johtamisen.
”Koska väestön ikääntyminen jatkuu, meidän pitäisi huolehtia maahanmuutosta, jotta meillä olisi tulevaisuudessa riittävästi työntekijöitä. Riittävä maahanmuutto toimii myös kannustimena yritysten investointeihin”, Kangasharju toteaa.
Kangasharjun mukaan työperäinen maahanmuutto on piristynyt viime vuosina, joskin Ukrainan tilanne on mutkistanut sitä. Suomeen tulee tänä päivänä myös korkeakouluopiskelijoita enemmän kuin aiemmin. Lisäksi perheenyhdistämismuutto on lisääntynyt.
”Etlan laskelmien mukaan tarvitsemme Suomeen vuosittain 40 000 maahanmuuttajaa, jotta työikäinen väestö ei ikääntyisi ja vähenisi. Sota nosti lukeman hetkellisesti jopa 60 000:een, mutta viimeisen vuoden aikana määrä on painunut 30 000:een.”
”Koulutus on talouskasvun tärkein tekijä”
Kangasharju on huolissaan suomalaisesta koulutuksesta ja etenkin sen tasosta, joka on jäänyt muista maista jälkeen. Ongelmia löytyy koulutuksen joka tasolta. ”Tilanne on huolestuttava siksi, että koulutus on talouskasvun tärkein tekijä.”
”Olimme 20 vuotta sitten OECD:n koulutustasomittausten kärjessä, mutta nyt olemme Chilen tasolla. Romahdus juontaa juurensa muun muassa kuvitelmaan, jonka mukaan Suomessa ylikoulutettiin ihmisiä. Tuolloin heräsi huoli siitä, ettei meillä riitä duunareita, kun kaikista tehdään ylioppilaita ja maistereita”.
”Harhaluulo on osoittautunut karkeaksi virheeksi. Kun aloimme rajoittaa korkeakouluihin pääsyä, muissa maissa korkeakoulutusta lisättiin. Peruskouluissa näkyy samantyyppinen suunta: Suomen menestys nuorten osaamistuloksia mittaavassa Pisa-tutkimuksessa on romahtanut. Samaan aikaan ammattikouluilta on leikattu resursseja.”
”Näihin ongelmiin suomalainen koulutusjärjestelmä ei ole vieläkään kunnolla herännyt, joskin pientä muutosta on näkyvissä. Aloituspaikkoja korkeakouluihin on lisätty, mutta koko peruskoulusysteemi pitäisi arvioida uudelleen.”
Kannusteet kuntoon, julkiselle sektorille hurja remontti
Sen lisäksi, että Suomessa riittää työntekijöitä ja koulutustasoa kohennetaan, työntekemisen, yrittäjyyden ja investointien tulee olla kannustavaa. Kannusteilla pyritään siihen, että töitä tehtäisiin enemmän ja yritykset investoisivat enemmän, mikä kasvattaisi bruttokansantuotetta.
”Katseet tulisi nyt suunnata eläkkeisiin”, Aki Kangasharju sanoo.
”Ansioverotuksen ja etenkin korkeimpien marginaaliverojen keventäminen kannustaa tekemään töitä ja lisää työvoiman tarjontaa. Verotuksen ohella kannustinloukkujen, kuten tiettyjen sosiaaliturvan rakenteiden purkaminen, on niin ikään hyvä keino lisätä työllisyyttä”, Kangasharju sanoo.
Hurjaa remonttia hän suosittelee julkisen hallinnon eniten kasvavalle sote- eli sosiaali- ja terveyshuollon sektorille. Samalla, kun ikääntyminen vähentää tehtyjä työtunteja kansantaloudessa, vanhusten hoitoon niitä tarvitaan lisää. Tämä näkyy kokonaistuottavuuden laskuna.
”Hurja remontti on tarpeen, jotta saamme julkisesta sektorista nykyistä pienemmän ja tehokkaamman. Sote-sektorilla on isoja valuvikoja. Hallitus on jo ilmoittanut, että muutoksia tulee, järjestelmää muutetaan ja sote-alueiden määrää vähennetään”, Kangasharju kertoo.
”Eläkkeet ovat suurista sosiaaliturvan ja julkisten menojen eristä ainoat, joihin sopeutustoimia ei vielä ole suunnattu. Nyt niihin pitäisi uskaltaa puuttua ja taakkaa jakaa jo tässä vaiheessa, jotta lastemme tilanne ei kävisi aikanaan liian tukalaksi.”
Pitääkö olla huolissaan – onko meillä toivoa?
”Meidän tulee olla huolissaan tulevien sukupolvien puolesta, mutta pelkkä huolestuminen ei riitä. Tarvitaan myös tekoja ja toimintaa, jotta laiva saadaan käännettyä”, Kangasharju vastaa.
”Kun panostamme kasvuun ja säästämme menoissa, talous saadaan balanssiin. Ei tämä millään lailla toivotonta ole, mutta toivotonta on se, jos emme tee mitään ja tuudittaudumme sellaiseen luuloon, että kohta se kasvu sieltä pian pulpahtaa.”
”Toivoa on, sillä suhdannekäänne on jo tapahtunut. Tänä vuonna talous kasvaa, työllisyys paranee ja uusia yrityksiä tulee. Nyt on vain sinnikkäästi jatkettava sopeutusta ja eteenpäin menemistä.”
Vinkki: lue myös tämä
Toivoa on ja Suomella on kaikki edellytykset nousta dynaamiseksi kasvutaloudeksi. Lue lisää Eltan artikkelista tästä linkistä.
