Onko Sinulla herännyt kyvyttömyyskiukku eli suututtaako koko tekoäly ja siitä keskustelu? Hyvä, jos on, sillä kiukku käynnistää usein oppimisprosessin vastavuoroisesti muiden kanssa ja mahdollisesti tekoälyapureiden kanssa sparraten. Pohdin tässä kirjoituksessa, miten tekoäly-ymmärrystä voisi kehittää vastavuoroisesti. Inspiraationani toimii tuore väitöskirjatutkimus.
Tekoälystä on tullut keskeinen teknologinen voimavara julkisella sektorilla, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia kehittää palveluita älykkäämmiksi ja ennakoivammiksi. Sen käyttöönoton myötä nousee kuitenkin esiin monimutkaisia hallinnollisia ja eettisiä kysymyksiä. HM Emmi Heinisuo tarkastelee tuoreessa väitöskirjassaan (Tampereen yliopisto 15.8.2025) tekoälyn vastuullista käyttöönottoa julkisissa palveluissa ja esittää vastavuoroisuuteen perustuvan lähestymistavan hallinnan uudistamiseen. Heinisuon tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, miten vastavuoroisuus tekoälyn hallinnassa voi tukea vastuullista tekoälyn käyttöönottoa julkisissa palveluissa.
Aihe kiinnostaa minua erityisesti, sillä johtavana asiantuntijana Valtiokonttorissa vastaan mm. tietotuotannon kehittämisestä, mallikeskeisten työvälineiden kehityskoordinoinnista ja olen ollut luomassa Valtiokonttorille tekoälyn hallintamallia.
Aloitetaanpa avaamalla tekoälyavusteisesti käsitettä vastavuoroisuus: ”Vastavuoroisuus tarkoittaa molemminpuolista suhdetta, jossa osapuolet kohtelevat toisiaan samalla tavalla ja odottavat saavansa vastineeksi samantasoista kohtelua tai toimintaa. Se on keskinäistä vuorovaikutusta, jossa hyöty ja toiminta kohdistuvat molempiin osapuoliin” (Googlen tekemä AI-yhteenveto).
Voiko suhde tekoälyyn olla vastavuoroinen?
Vastavuoroisuus viittaa tilanteeseen, jossa toiminta tai vuorovaikutus perustuu osapuolten antamiseen ja saamiseen. Se voi ilmetä esimerkiksi keskustelussa, jossa osapuolet kuuntelevat ja vastaavat toistensa ajatuksiin, tai yhteistyössä, jossa jokaisen panos on arvokas.
Tekoäly voi simuloida vuorovaikutusta, mutta voiko se todella osallistua vastavuoroiseen suhteeseen? Nykyiset järjestelmät voivat oppia käyttäjän mieltymyksistä ja mukautua niihin, mutta ne eivät vielä kykene kokemaan tai ymmärtämään ihmisen tunteita tai arvoja. Tämä herättää kysymyksiä eettisyydestä ja käyttäjäkeskeisyydestä. Esimerkiksi, jos tekoälyltä kysyy mielipidettä jonkin ihmisen edesottamuksista, niin neuvot saattavat olla hyvinkin suoraviivaisia, kuten ”katkaise kaikki suhteesi”. No, helpommin sanottu kuin tehty, jos edellinen esimerkki liittyy vaikkapa äiti-lapsi-suhteeseen, jossa lapsi on pahoittanut äitinsä mielen omilla edesottamuksillaan.
Tiesitkö muuten, että uusimmat tutkimukset, mukaan lukien uusi Harvard Business Reviewn artikkeli ”Miten ihmiset todella käyttävät tekoälyä vuonna 2025” (Zao-Sanders, 2025), paljastavat seismisen muutoksen: tekoäly ei ole enää vain tuottavuuden työkalu – siitä on tulossa kumppani, valmentaja ja jopa opas elämän suuriin kysymyksiin!
Edistääkö vastavuoroisuus ymmärrystä?
”Ymmärtäminen ei ole demokratialaji” ja ”suurimmat vapauden vaarat piilevät salakavalassa hivuttautumisessa, jota toteuttavat innokkaat, hyväntahtoiset, mutta ymmärtämättömät ihmiset” todetaan yhdysvaltalainen korkeimman oikeuden tuomari Louis D. Brandeisin lausumassa.
Hyvä tahto ei siis riitä ilman ymmärrystä ja ymmärtäminen ei ole automaattista, vaan kypsyy havainnoinnin kautta tietoisuuteen ja edelleen kokeilujen ja kokemusten kautta soveltavaan osaamiseen. Tekoälyn kehityksessä ymmärtäminen tarkoittaa myös sitä, että pelkkä tekninen osaaminen tai innostus ei riitä, vaan tarvitaan soveltavan osaamisen kautta syntyvää ymmärrystä tekoälyn käyttökohteista sekä ihmisten ja työyhteisöjen tarpeista, arvoista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista.
Vastavuoroisuudella voidaan siis korostaa yhteistä ymmärrystä ja jaettua kokemusta – ei vain toimintaa, vaan myös tunnetta siitä, että ollaan samalla puolella. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa, joihin muuten lukeutuvat myös työyhteisöjen sisäiset kohtaamiset. On syytä myös tiedostaa, että teknologisen murroksen muutos työn tekemiseen voi hetkellisesti ”juopauttaa” (juopa: raja, ero, kuilu) vuorovaikutusta tekoälyn aktiivi- ja passiivikäyttäjän välillä.
Diginatiivit nuoret vs. soveltavat varttuneet – siedämmekö jännitteitä?
Työyhteisöissämme on paljon varttunutta väkeä, joka on koulussa oppinut kalvosulkeisiin, saanut ensimmäisen kännykän 30-vuotiaana ja edennyt urallaan vankan kirjaoppineisuuden (diplomi-insinööristä tai maisterista tohtoreihin) ja kokemusvuosien ansiosta. Samoissa työyhteisöissä työskentelee enenevässä määrin myös diginatiiveja nuoria aikuisia.
Mutta mikä muuttuu, kun osa varttuneista tarttuukin rohkeasti toimeen ja opettelee tavalla tai toisella tekoälytaitoja sekä soveltaa niitä työssään? Varsinkin, jos ollaan uuden selvitettävän asian kanssa tekemisissä tai yritetään muodostaa alustavia näkemyksiä uudesta tai vaikeasta aiheesta? Tekoälyä työssään matalalla kynnyksellä käyttävä hyödyntää tekoälyä tietopohjan muodostamisessa ja tuottaa muitta mutkitta katsauksia ja ainakin ns. ”haukkuversion” artefakteja kuten taulukoita tai tiivistelmiä. Se, miten työtapaan työyhteisössä suhtaudutaan jakaakin sitten mielipiteitä – yksi vinoilee, toinen vihoittelee ja kolmas viisastelee paremmilla AI-avusteisilla artefakteilla. Juopautunutta ja jännitteistä vai sittenkin vuorovaikutteista ja keskusteluja avaavaa?
”Jännitteet ovat pääsääntö, eivät poikkeus”
Otsikon sanat on lainattu professori Harri Jaloselta, joka toimi Heinisuon väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan tekoälyn käyttöönotossa korostuvat tarpeet luoda ”osallistavia ja iteratiivisia lähestymistapoja, jotka mahdollistavat jatkuvan oppimisen ja mukautumisen nopeasti muuttuvassa teknologiaympäristössä”. Vastavuoroisuus ei siis ole vain tekninen haaste, vaan myös filosofinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Se kutsuu meitä pohtimaan, millaisen suhteen haluamme rakentaa teknologian kanssa – ja millaisia arvoja haluamme sen heijastavan.
Hyväkin yhteisökulttuuri voi ”juopautua”, joten panostetaan erilaisten kyvykkyyksien törmäyttämiseen toisiamme kohdaten, kuunnellen ja osallistaen sekä erilaisia tekoälyä hyödyntäviä ja tekoälyratkaisuja kehittäviä työkaluja käyttäen – unohtamatta tietenkään työyhteisöissä yhteisesti sovittuja tekoälylinjauksia ja tekoälyn hallintamalleja.
Virpi Hotti, kahden diginatiivin pojan äiti, johtava asiantuntija, Valtiokonttori
Aiheeseen liittyviä julkaisuja:
Valtiokonttorin tekoälyn hallintamalli
Tekoäly hyötykäyttöön valtionhallinnossa -opas organisaation kehittäjille
Lähteet:
Brandeis, L. D. (1928). Olmstead v. United States (dissenting opinion). https://www.azquotes.com/quote/553898
Heinisuo, E. (2025). Artificial Intelligence in Public Services: Mutuality in the organisational governance of AI implementation. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3990-6
Zao-Sanders, M. (2025). How people are really using Gen AI in 2025. Harvard Business Review. https://hbr.org/2025/04/how-people-are-really-using-gen-ai-in-2025
