Päivän pihvi: saisiko olla pala tiedon huoltovarmuutta?

Anteeksi kuinka! Millainen pihvi?

No, sellainen tieto tai tietovaranto, jolla pärjäät tulevissa koitoksissa. Korona-pandemia oli meille hyvä oppitunti siitä, mihin kaikkeen yhteiskunnan tulee varautua ja valmistautua. Maailman myllerrys on sittemmin jatkunut erilaisine selkkauksineen, luonnon katastrofeineen ja kansainvälisen järjestelmän ravisteluin. Mitä tapahtuisi, jos tiedon saanti ja jakelu häiriintyisivät tai tieto vain katoaisi? Olisivatko koossa suurkatastrofin ainekset – mikään ei toimisi?

Onko tieto käytettävissä tilannekuvaa varten kaikissa olosuhteissa?

Olemme pohdiskelleet sitä, että onko yhteiskuntamme tiedon huoltovarmuus varmistettu muuttuvassa maailmassa? Tiedon huoltovarmuus tarkoittaa kykyä varmistaa digitaalisen ja muun tiedon saavutettavuus, luotettavuus, ajantasaisuus sekä käytettävyys kaikissa oloissa, myös kriiseissä ja häiriötilanteissa. Se on osa laajempaa huoltovarmuutta (immateriaalinen huoltovarmuus), joka mahdollistaa oikean tilannekuvan muodostamisen, päätöksenteon, palveluiden, tuotteiden ja yhteiskunnan toiminnan jatkuvuuden.

Uudistuva valmiuslaki edellyttää tiedon saannin häiriöttömyyttä

Valmiuslakia uudistetaan yhtenä tavoitteena turvata tiedon saannin häiriöttömyys ja yhteiskunnan tietoriippuvuuden suojaaminen. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka hyvin lainsäätäjä huomioi ne konkreettiset toimenpiteet, joilla tiedon huoltovarmuus saadaan aikaan?

Jotta tiedon huoltovarmuus menisi eteenpäin, tällekin pihville tarvittaisiin valmistaja. Samaan tapaan kuin sinun lautasellesi valmistaneen pihvin tekijä. Tiedolle ja pihville tarvitaan laadukkaita, luotettavista lähteistä hankittuja, raaka-aineita. Raaka-aineet täytyy myös jalostaa tuotteeksi, joka tarjoillaan sinulle ammattitaidolla. Samoja raaka-aineita käyttävät muutkin toimijat, joten pihvi voi naapurissa maistua hyvältä vaikka erilaiselta. Tieto on yleishyödyke, jota jalostetaan eri tarpeisiin.

Minkä ydintiedon ympärille kootaan sinulle päätökset, palvelut ja tuotteet?

Kun puhumme tiedosta, tietopihvistä, niin mikä on asian ydin, josta meidän tulee keskustella? Tieto kuvastaa annoksen pihviä, sisältöä, oleellisinta ja tärkeintä. Lisukkeita ovat oivallukset, päätökset, palvelut ja tuotteet, jotka tiedosta valmistetaan. Teknologia on mahdollistaja kuin liesi tai uuni. Jotain on kuitenkin erilaista, sillä ekosysteemimäisessä kiertokulussaan tieto tuottaa aina uutta tietoa. Tulisiko huomiomme kiinnittää pihviin -tässä tapauksessa dataan, informaatioon ja tietämykseen sekä näiden luotettavaan, hallittuun ja vastuulliseen johtamiseen? Onhan sinun organisaatiosi tietokotivara kunnossa.

Kuka vastaa tiedonhuoltovarmuuden reseptiikasta?

Miten tiedon huoltovarmuutta pitäisi johtaa ja ohjata? Kuka tilaisi tietopolitiikkaa, tietojohtamista, tiedon hallintaa eli toimintaa ohjaavia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat väyliä toteuttaa tiedon huoltovarmuutta? Millainen on kokonaisuus, joka yhdistää periaatteet, roolit ja vastuut, prosessit ja seurannan sille miten tieto syntyy, liikkuu, muuttuu, säilyy ja kenen vastuulla mikäkin on?

Jotta voimme tehdä tässäkin asiassa oikeita päätöksiä, tulisi meillä olla käytössä riittävästi laadukasta tietoa, jonka perusteella muodostetaan tilannekuva asiasta. Oikea tieto oikeaan aikaan luo oikeusvarmuutta ja takaa kaikkien toimijoiden oikeusturvan sekä yhteiskunnan tietohuoltovarmuuden.

Mitä tarvitsemme, että yhteiskunnan tietorattaat pyörisivät maailman tuulissa?

Tule mukaan Tulevaisuusvuoropuhelu -työpajoihin

Leena Kononen ja Teija Inkilä
Tulevaisuusvuoropuhelijat, TYÖ 2030

Kirjoittaja

Leena Kononen

Kehittämispäällikkö, Tulli

Kirjoittaja

Teija Inkilä

Erityisasiantuntija, Sosiaali- ja terveysministeriö

Vastaa

Pakolliset kentät on merkitty *