Kulttuuriperintö on jotain merkityksellistä ja arvokasta, jota haluamme säilyttää myös seuraaville sukupolville. Tällaisena se sisältää jo itsessään toiveikkaan ajatuksen tulevaisuudesta ja asioista, joita hyvän tulevaisuuden tulisi sisältää. Kulttuuriperinnön suojelu on aktiivinen teko hyvän tulevaisuuden puolesta.
Kulttuuriperinnöllä on merkitystä monella tasolla: yksilölle, yhteisölle ja laajemmin yhteiskunnassa. Se voi olla hyvin henkilökohtaista tai jaettua. Jaettu perintö luo ihmisten välille yhteyksiä, sitä liimaa, jota yhteisöinä tarvitsemme. Kulttuuriperintö ja sen säilyttäminen voivat olla myös jotain, joka estää meitä myös unohtamasta epämiellyttäviä asioita, tehtyjä vääryyksiä ja virheitä. Ajatellaan vaikkapa keskitysleirien säilyttämistä. Unohtamisen estäminen kuulostaa kivuliaalta, mutta vääryyksistä voi oppia, niitä ei tarvitse toistaa. Kulttuuriperinnön säilyttämisellä on tässäkin osansa paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Kulttuuri lisää yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia
Nykyisin puhutaan paljon resilienssistä. Resilienssi voidaan määritellä systeemiseksi kyvyksi turvata yhteisöille tärkeitä asioita. Sitä rakentavat kulttuuri ja sivistys siinä missä demokratia ja osallisuus tai luonnosta huolenpitäminenkin. Tuoreessa paikallista kansalaistoimintaa käsittelevässä selvityksessä nämä asiat ovat osa yhteiskunnan resilienssin perustaa, perusresilienssiä, jota tarvitaan muuttuvissa oloissa selviämiseen ja kriisiaikojen erityisten toimien pohjaksi.[i] Kun pidämme huolta demokratiasta, osallisuudesta, kulttuurista ja sivistyksestä, voimme suhtautua luottavaisemmin tulevaan – myös epävakaista oloista selviämiseen.
Mahdollisuus kulttuuritoimintaan lisää yhteisöllisyyttä ja kuulumisen tunnetta, joka on merkityksellinen tavallisessa arjessa, mutta erityisen arvokkaaksi se muuttuu kriisioloissa. Myös Euroopan unionin kulttuuripoliittisessa keskustelussa on viime aikoina tuotu toistuvasti esiin kulttuurin merkitystä kriisiaikojen yhteisöllisyydelle ja henkiselle hyvinvoinnille. Komission julkaisema tutkimus osoittaa, että ihmiset, joilla on elävä suhde kulttuuriin ja jotka esimerkiksi osallistuvat kulttuuritapahtumiin, äänestävät muita todennäköisemmin ja ovat aktiivisia yhteisössään ja vapaaehtoistyössä.[ii]
Kulttuuri osana yhteiskunnan runkoverkkoa
Kulttuurin merkityspuheeseen on tullut viime aikoina vahva turvallisuutta korostava juonne. Kulttuuri ja kulttuuriperintö ovat osa vastikään päivitettyä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa, sen henkisen kriisinkestävyyden osa-aluetta. Tuoreessa kulttuuripoliittisessa selonteossa (OKM 2024) kulttuuri kytketään luottamukseen, osallisuuteen, yhteisöllisyyteen ja vahvaan demokratiaan sekä yhteiskunnalliseen muutokseen. Resilienssi kytkeytyy selonteossa medialukutaitoon, ulkosuhteisiin ja kokonaisturvallisuuteen sekä kulttuuriperintöön ja -palveluihin. Myös Huoltovarmuuskeskuksen raportissa (2024)[iii] todetaan, että kulttuuriala on henkisen kriisinkestävyyden ja kansallisen kognitiivisen turvallisuuden keskeinen välittäjä, ”henkinen kotivara”.
Kulttuurin ja kulttuuriperinnön merkitystä kansoille ja yhteiskunnille alleviivaa se ikävä tosiasia, että ne ovat myös sodankäynnin väline. Kulttuuriperinnön hävittäminen ja vastustajan kulttuurin olemassaolon kieltäminen iskevät vastustajan identiteettiin ja olemassaolon ytimeen. Symbolisesti tärkeän kulttuuriomaisuuden tuhoamisella tavoitellaan taistelutahdon murtamista, mikä tekee väestöistä helpommin siirrettäviä, hallittavia tai sulautettavia.
Tätä kehitystä olemme saaneet todistaa sekä Lähi-idän konflikteissa että Ukrainassa. Tätäkin kirjoitettaessa Gazan kaistaleen kulttuuriperintö murentuu pala palalta ja Venäjä varastaa ja tuhoaa ukrainalaista kulttuuria uhaten ääneen lausutusti hävittää sen kokonaan. Näin toimivat valtiot ymmärtävät kulttuurin merkityksen osana yhteiskuntien resilienssiä, osana yhteiskunnan runkoverkkoa, jota vahingoittamalla osutaan niiden ytimeen. Tämän asian oivaltamisen myötä meidän tulisi huolehtia tästä runkoverkon osasta asiaankuuluvasti. Vahva kulttuuri tuo turvaa ja toivoa.
Kansallista koordinaatiota tulee vahvistaa
Suomessa on osin herätty kulttuuriperinnön merkitykseen osana kokonaisturvallisuusajattelua. Myös yhteistyön tärkeys lähimaiden kanssa on ymmärretty. Suomi edistää yhteistyötä esimerkiksi osana meneillään olevaa Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajuuskautta: muun muassa yhteisiä kulttuurialan koulutuksia on tulossa. Museovirasto on nostanut teemaa esiin myös Itämeri-yhteistyössä.
Sen ohella että jokainen organisaatio tekee omia varautumis-, evakuointi- ja pelastussuunnitelmiaan, meidän tulisi kansallisella tasolla terävöittää rooleja ja vastuita kulttuuriperintöalan varautumisessa. Museovirasto onkin tehnyt opetus- ja kulttuuriministeriölle tähän liittyvän ehdotuksen. Se sisältää koordinaation vahvistamisen ohella myös Unescon Haagin yleissopimuksen aktiivisempaa kansallista toteuttamista tukevia toimia.
Lisäksi esimerkiksi Museovirasto ja muut valtakunnalliset sekä alueelliset viranomaiset ylläpitävät ja asettavat saataville rakennettua kulttuuriympäristöä ja muita kulttuuriomaisuuskohteita koskeva paikka- ja ominaisuustietoa, joka on kriisitilanteessa arvokasta. Ituja siis on ja työtä tehdään, mutta voimme jatkossa tehdä paljon enemmänkin.
Kulttuuriperinnön pitkät kaaret tuovat toivoa
Palaan lopuksi kulttuurin merkitykseen yksilötasolla. Oli kriisi tai ei, kulttuuri antaa tilaa nähdä ja kuulla sitä, mitä kukin meistä tarvitsee selviytyäkseen raskaistakin ajatuksista ja asioista. Itselleni näitä hetkiä ovat viime aikoina antaneet esimerkiksi palkittu latvialainen animaatioelokuva Flow, jossa eläimet selviävät yhdessä maailman yli pyyhkivän hyökyaallon kuorissa, samoin Yonan ja Saimaa orkesterin upea versio ukrainalaisesta sävelmästä Laula mulle laulu, Obijmy, josta on tullut tärkeä toivon tuoja Ukrainassa. Tai kollegan omana tutkimustyönään kokoama Lapin arkeologia -teos, jonka kuvaamat ihmistoiminnan pitkät aikakaaret kivikaudelta uudelle ajalle luovat toivoa jatkuvan muutoksen ja selviämisen kertomuksella. Kulttuuriperintö kantaa.
Vaikk rauha on, en rauhaa saa
Laula mulle laulu,
Ympärillein kiedo sävelet mua halaamaan
Lupaa mulle jotain, saa mut uskomaan
Laulu turvapaikka on sylissäs kotimaa
(Okean Elzy, suom. Yona)
[i] Reaktionopeutta, paikallistietoa ja huolenpitoa – Paikallinen kansalaistoiminta vahvistaa yhteiskunnan pitkäjänteistä resilienssiä ja kriisivalmiutta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2025:2.
[ii] European Commission: Directorate-General for Education, Youth, Sport and Culture, ECORYS and Hammonds, W., Culture and democracy, the evidence – How citizens’ participation in cultural activities enhances civic engagement, democracy and social cohesion – Lessons from international research, Publications Office of the European Union, 2023. https://data.europa.eu/doi/10.2766/39199.
[iii] Kulttuurialan huoltovarmuus Nykytila ja kehittäminen osana henkistä kriisinkestävyyttä. Teuvo Arolainen, Huoltovarmuuskeskus 2024.
