Resilienssiä vahvistetaan kehittämällä organisaation kyvykkyyttä ymmärtää ja käydä rakentavaa dialogia toimintaan vaikuttavista pysyvistä jännitteistä. Tämä kehittämisprosessi sisältää neljä vaihetta: valmistelutyöpajan ja kolme varsinaista työpajaa.
Oheen on koottu ensin yleiset ohjeet prosessia kannattelevalla fasilitaattorille ja sitten tarkemmat kuvaukset kustakin vaiheesta. Aluksi kuitenkin muutama asia, jotka kannattaa huomioida prosessiin lähdettäessä.
- Resilienssin tukeminen edellyttää koko organisaation sitoutumista uuteen toimintamalliin. Johdon osallistuminen – tai vähintäänkin tuki – on tärkeää.
- Aloittakaa johtoryhmästä. Prosessi kannattaa ensin pilotoida johtoryhmässä, josta se voidaan viedä tiimeihin.
- Fasilitaattori on keskeisessä roolissa. Hän perehtyy tausta-aineistoon, ohjaa työpajoja ja kiteyttää tuloksia. Parifasilitointi on suositeltavaa.
- Perehtykää ensin koko toimintamalliin. Vaikka työpajoissa käsitellään ajankohtaisia kysymyksiä, prosessin päätavoite on uuden työtavan oppiminen.
- Kannustakaa avoimeen keskusteluun. Myös keskeneräiset ja raakilemaiset näkökulmat ovat arvokkaita.
- Suosikaa kasvokkaista työskentelyä. Työpajat toimivat parhaiten saman työryhmän kesken ja fyysisesti yhdessä.
- Sopiva työpajaväli on 2–3 viikkoa. Tämä antaa aikaa ajatusten kypsymiselle, mutta pitää aiheen tuoreena.
- Työskentelypohjat ovat jatkossa monikäyttöisiä. Kun malli on tuttu, sitä voi hyödyntää myös yksittäisten kysymysten tarkasteluun.
- Jännitetyöskentely on erityisen hyödyllistä fuusioissa. Prosessi auttaa tekemään erilaiset näkökulmat näkyviksi ja tukee yhteisen toiminnan rakentumista.