Koronapandemian aikana otimme odottamattoman digiloikan, joka vaati uusien toimintatapojen nopeaa omaksumista. Työn tekeminen ja yhteisöllisyys siirtyivät pelkästään sähköisiin välineisiin ja etätyöstä tuli arkipäivää. Muutoksen myötä henkilöstön spontaanit kohtaamiset jäivät ja vuorovaikutus väheni. Se näkyy esimerkiksi siinä, että uudet työntekijät eivät opi tuntemaan jo talossa olevia, esihenkilöt saattavat kadottaa yhteyden alaisiinsa ja vuorovaikutus virtuaalisilla alustoilla voi aiheuttaa turhautumista.
Pandemian jälkeinen aika on osoittanut sen, että työhyvinvointia ja työn sujuvuutta lisäävää yhteisöllisyyttä täytyy vahvistaa aktiivisilla toimenpiteillä. Henkilöstössä on noussut esiin työyhteisön kokema työn kuormittavuus ja työn hallinnan tunteen puute. Henkilöstö tunnistaa itsessään ja kollegoissaan työuupumuksen merkkejä. Haasteita on ilmennyt myös töiden organisoinnissa ja siinä, millaisia keinoja yhteisöllisyyden ja toimivan ryhmädynamiikan rakentamisessa voi käyttää. Yhteinen toimintakulttuuri vaatii vahvistamista ja toimintatapoja on yhdenmukaistettava.
Tavoitteena on, että toimenpiteiden aikaansaamat muutokset näkyvät erityisesti henkilöstön välisessä yhteistyössä, yhteisöllisyyden kokemuksessa ja koko työpaikan ilmapiirin tunnelmassa. Näiden asioiden kehittyessä vaikutukset laajenevat työnimuun ja sitä kautta työn laatuun ja parempaan asiakaskokemukseen.
Menetelminä käytetään:
- Koulutusta ja osallistavia työpajoja
- Ryhmäcoaching
- Luennot eri teemoin