Ennakointikyvykkyyden vahvistaminen

Ennakoinnin merkitys ja kiinnostus sitä kohtaan on selkeästi kasvanut viimeisen parin vuoden aikana toimintaympäristön muutostahdin kiihtyessä ja toisaalta maailmanlaajuisen pandemian vaadittua myös ja etenkin julkiselta hallinnolta uudistumiskyvykkyyttä, minkä oleellinen osa ennakointi on. Valtioneuvoston kanslian 2020 julkaisemassa Kansallinen ennakoinnin tila 2020 -raportissa kritisoitiin tehtävää ennakointityötä osin visiottomana, menneisiin kehityskulkuihin perustuvana ja siiloissa tapahtuvana. Kyseisessä raportissa suositeltiin myös ennakointikyvykkyyden kasvattamista, yhteistyön ekosysteemin laajentamista ja päätöksentekoon tiukemmin linkittämistä.

Valtiolla tehdään ennakointia monella taholla, osin erinomaista työtä, jonka jakaminen, moninäköisempi tulkinta ja levittäminen tarvitsee vahvistamista. Verkostossa on myös kerrottu, että vaikka ennakoinnin organisoiminen ja edesauttaminen virastossa on liitetty joidenkin henkilöiden tehtäviin, ei tähän olla kuitenkaan saatu riittävästi opastusta. Yhteisellä osaamisen kehittämisen ja ennakointikyvykkyyden vahvistamisen prosessilla tähdätään sekä tulevaisuuslukutaidon parantamiseen että ennakointitiedon ja ennakointiprosessiin liittyvien käytäntöjen jakamiseen – ja siten myös tulevaisuusperspektiivin laajentamiseen. Verkostossakin on useaan kertaan noussut esille kysymys siitä, miten tulevaisuustutkimuksen ja ennakoinnin yhteydessä kerätyn tiedon saisi paremmin linkitettyä strategioihin ja toimintaan – mitä tavoitteiden yhdistämien ja tiedon ja moninäkökulmaisten näkemysten esiintuominen ja tutkiminen monialaisessa keskustelussa ja verkostomaisessa yhteistyössä voisi osaltaan auttaa – ja tuoda myös päättäjien korviin.

Hankkeen tavoitteena on, että ennakointitoiminta valtiohallinnossa on systemaattista, systeemistä ja laaja-alaista sekä ammattitaitoista. Toimintaympäristön keräämistä tutkimista ja signaalien ja trendien merkityksellistämistä tehdään yhdessä poikkihallinnollisesti, yllättäviäkin näkökulmia edistäen.

Hanke tukee myös ilmiö- ja ekosysteemilähtöistä työskentelyä, jossa asioiden moninaisia kytköksiä huomioiden ja tarkastellen voidaan edesauttaa parempaa päätöksentekoa.