Sanna-Maria Salmi

Innovaatiot laadukkaiden julkisten palveluiden sekä uudistumisen mahdollistajana

Olemme tilanteessa, jossa julkinen talous on tiukoilla ja kansalaisten laaja-alaiset hyvinvoinnin haasteet ovat lisääntyneet. Jos palvelutason ylläpitämiseen ei ole varaa, palveluiden saanti ja laatu heikkenevät entisestään. Myös hyvinvointiyhteiskunnan rooli ja työelämä ovat muutoksessa.

Julkisia palveluita on tarjottu samankaltaisin periaattein jo pitkään, vaikka elämä kokonaisuudessaan on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Ihmisten perustarpeet eivät muutu, mutta julkisilta palveluilta kaivataan erilaisia asioita kuin aikaisemmin.

On tärkeää miettiä mitä tarkoitusta varten olemme olemassa ja mitkä ovat toimintamme tavoitteet. Tulkita yhteiskunnassa meneillään olevia ilmiöitä ja rakentaa näihin ennakkoluulottomasti uudenlaisia ratkaisuja. Jos teemme vääriä asioita, ei toiminnan lisääminen automaattisesti lisää hyvinvointia tai työllisyyttä. Julkisella palveluntuotannolla ei ole ollut kilpailun luomaa painetta toiminnan ja palveluiden uudistamiselle, toisin kuin liiketoiminnan maailmassa. Yrityksen uusiutumiskyvyn puuttuessa joku toinen keksii keinon tehdä asioita asiakkaan tarpeeseen paremmin vastaavalla tavalla syrjäyttäen lopulta toimijan markkinoilta. Toisaalta myös asiakkaat äänestävät jaloillaan. Innovaatiot ovat yrityksen elinehto.

Innovaatioiden voidaan ajatella olevan vain yksityisen sektorin puuhastelua. Toimintaa, joka ainakin tässä hetkessä linkittyy vahvasti digitalisaation maailmaan. Mutta mikä tahansa uusi palvelu, prosessi, toimitusketju tai uusi tuote voi olla sellainen. Innovaatiokonseptilla on paljon annettavaa myös sosiaali- ja terveys- sekä työ- ja elinkeinopalveluiden kehittämiseen ja palvelutarjonnan uudistamiseen. Parhaimmillaan kokonaisvaltainen ja laadukas innovaatiojohtaminen julkisorganisaatioissa mahdollistaisi juuri sellaisen uudistumisen, jota maassamme monestakin näkökulmasta katsottuna kaivataan.

Transformaatioiden kautta kohti uudenlaista palvelujärjestelmää

Bessant & Gollerin mukaan innovaatio on vapaasti suomennettuna ”Sosiaalista tai liiketoiminnallista arvoa, joka on luotu ideoista. Se on toteutettu luovuuden avulla, yrittäjähenkisten tekijöiden toimeenpanemana”. Tämänkaltainen innovaatioiden määritelmä, voisi sopia myös sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstiin. Luovuus on osa innovaatioprosessia, mutta myös ajattelutapa, tapa ratkaista ongelmia. Se on taito, jota jokaisen on mahdollista opetella. Innovaatiot eivät kuitenkaan synny itsestään – edes hyvistä ideoista, jos ei ole yrittäjähenkisyyttä, itseohjautuvuutta ja mahdollisuutta niiden toimeenpanoon.

Julkisia palveluita kehittäessä keskitytään usein perustoiminnan kehittämiseen, tekemään asioita paremmin ja tehokkaammin. Kaiken lähtökohtana tulisi kuitenkin olla pohdinta siitä, olemmeko tekemässä ylipäätään oikeita asioita. Innovatiivisimmissa kokonaisuuksissa keskitytään olemassa olevien toimintatapojen tai -mallien siirtämiseen uusiin toimintaympäristöihin, kuten digipalveluiksi. Tai toimintoja integroidaan jonkin toisen palveluyksikön yhteyteen. Sotete-innovaatiomatriisi (ks. kuva) on luotu Harvard Business Review’n Innovation Ambition Matrixia mukaillen. Siinä nämä innovaatioiden tasot on erotettu ydintoiminnan kehittämiseksi ja sen laajentamiseksi. Näissä organisaatio pärjää usein olemassa olevalla osaamisella. Laajentumisen kautta saavutetaan hyötyjä erityisesti silloin, kun ollaan vastaamassa todelliseen asiakastarpeeseen ja haetaan toiminnalle uusia kanavia.

Todellinen uudistuminen kuitenkin tapahtuu transformaatioiden tasolla, joka edustaa kuvan kolmatta kategoriaa. Julkisten palveluiden kentällä transformatiivisia innovaatioita voidaan ajatella tapahtuvan harvoin. Tällöin syntyy jotakin täysin uudenlaista, uudenlaisille asiakasryhmille. Ollaan asiakastarpeen ytimessä, oikea-aikaisesti. Oikeastaan jo ennen kuin asiakas on itse tarpeestaan tietoinen. Liiketoiminnan näkökulmasta tällöin ovat kyseessä ratkaisut, jotka tuottavat panokseen nähden suuresti voittoa. Julkisten palveluiden näkökulmasta ”voitto” näyttää hieman erilaiselta. Tähän kategoriaan menisivätkin esimerkiksi

palvelujärjestelmää nopeasti mullistavat ratkaisut, jotka oikea-aikaisuudellaan voisivat mahdollisesti vähentää myös ydintoimintaan kohdistuvaa asiakasvirtaa ja ajan kuluessa muuttaa, transformoida koko ydintoiminnan.

Tämänkaltaisten innovaatioiden syntymiseen vaaditaan uudenlaista ajattelua sekä syvällistä uudenlaista ymmärrystä asiakkaiden tarpeesta sekä ilmiöistä – kyvykkyyttä tunnistaa ja tulkita hiljaisia signaaleita ja päästä organisaatiossa vallitsevien ennakkokäsityksien taakse. Usein tarvitaan myös uudenlaista ja erilaista osaamista, jota organisaatiolla ei välttämättä ole eikä sellaista välttämättä osata edes rekrytoida. Siksi transformatiivisten muutosten johtaminen organisaation sisällä ei ole helppo tehtävä.

Toimeenpantua luovuutta yrittäjähenkisellä asenteella

Innovaatioiden keskiössä ovat sekä henkilöstö että organisaatiokulttuuri. Organisaation näkökulmasta innovaatiostrategian, vision ja tavoitteiden avulla voidaan tukea innovaatiomyönteisen kulttuurin syntymistä. Luova ongelmanratkaisu on hyvin erilaista, kuin mihin byrokraattisissa organisaatiorakenteissa on perinteisesti totuttu. Se ei haasta pelkästään henkilöstön ajattelutapoja, vaan organisaation toimintatapoja käytännöllisellä tasolla. Luovuuden lisäksi tarvitaan toimivia prosesseja, toiminnan vaikuttavuuden seurantaa sekä jatkuvan parantamisen periaatteen noudattamista.

Asiaa hankaloittaa se, että perinteinen vaikuttavuuden mittaaminen, kannattavuuslaskenta ja porttipäätöksiin pohjautuva kehittämismalli eivät ole välttämättä paras ratkaisu transformationaalisten innovaatioiden näkökulmasta. Kun kehitetään täysin uudenlaisia ratkaisuja uudenlaisiin tarpeisiin, on tarkkojen kustannus-hyöty-arvioiden tekeminen haasteellista. Kun taas perinteisempien innovaatioiden ohjaamisessa tämänkaltainen systemaattinen toiminta on tärkeää. Tämä asettaa haasteen sekä johtamiselle, että itse työn tekemiselle, koska myös optimaaliset osaamistarpeet näissä eri kategorioissa ovat hyvin erilaiset.

Tiedetään, että menestyksekkäiden yritysten innovaatiotoiminnasta seitsemänkymmentä prosenttia on allokoitu ydintoiminnan kehittämiseen, kaksikymmentä prosenttia näiden toimintojen laajentamiseen uusiin ympäristöihin ja kymmenen prosenttia niin sanottuihin transformationaalisiin aloitteisiin. On vaikeaa sanoa mikä näiden kokonaisuuksien suhde tulisi olla sote-organisaatiossa, yleistä määritelmää ei ole voitu tehdä. Yksi kuitenkin on varmaa, kehittämistoimintaa olisi hyvä kohdentaa näille kaikille kolmelle tasolle. Pelkästään ymmärrys transformationaalisten innovaatioiden erityispiirteistä ja pohdinta siitä, miten innovaatiotoimintaa voitaisiin paremmin ohjata julkisorganisaatiossa, voi jo avata uudenlaisia tulokulmia oman organisaation kehittämistoiminnan johtamiseen ja vaikuttaviin muutoshankkeisiin.

Työkykyohjelma ajattelutapamuutoksen suunnannäyttäjänä

Mille transformationaaliset julkiset sote- ja TE-innovaatiot näyttäisivät ja miten nämä kolme erilaista innovaatioiden tasoa saataisiin integroitua osaksi organisaatioiden kehittämistoimintaa tässä kriittisessä ajassa, jossa elämme? Mikä onkaan olemassaolomme tarkoitus ja miltä näyttäisivät sellaiset palvelut, joilla yhteiskuntamme pysyy liikkeessä?

Työkyvyn tuen tiimien juurruttamisessa hyvinvointialueille on kyseessä olemassa olevien toimintojen siirtäminen uuteen ympäristöön. Keskeisenä Työkykyohjelmassa olevassa ajattelutavan muutoksessa on lisäksi myös transformationaalisen innovaation merkkejä. Asiakkaan olemassa olevan työkyvyn ja potentiaalien näkeminen sekä työkyvyn huomioiminen kaikissa asiakaskontakteissa on tärkeä tavoite suhteessa työllisyyden edistämiseen. Tavoitteena ei ole kuitenkaan vain tekemisen muutos vaan pysyvä muutos ajattelutavassa. Tämä avaa polkua transformationaalisten innovaatioiden alkulähteille. Hyvinvointialueilla ja kunnilla on tässä suhteessa monia mahdollisuuksia.

Innovaatioiden ja palveluiden uudistamisen johtaminen vaatii johdonmukaisuutta. Usein kuitenkin laajemmat kehittämiskokonaisuudet kytkeytyvät haettavissa oleviin ulkoisiin rahoituksiin. Tämä ohjaa kehittämistoimintaa ad hoc -suuntaan, pistemäisiin kokonaisuuksiin, jotka pahimmassa tapauksessa kilpailevat keskenään. Kokonaisvaltainen tulokulma kehittämis- ja innovaatiotoimintaan voi kuitenkin parantaa onnistumisen mahdollisuuksia huomattavasti.

Julkisorganisaation haasteena on kyetä säilyttämään riittävä palvelutaso ja uudistumaan samanaikaisesti. Perinteisempi kehittämistoiminta pitää rattaat pyörimässä, mutta onko meillä riittävästi uskallusta ja lapsen kaltaista uteliaisuutta lähteä rakentamaan jotakin täysin uudenlaista. Kun tekemisen tarkoitus, oikea osaaminen ja prosessit ovat kunnossa, olemme valmiimpia vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Vain ajattelukykymme luo rajat tulevaisuuden palvelujärjestelmälle.

Mikä Työkykyohjelma?

Työkykyohjelma parantaa osatyökykyisten työllisyyttä. Ohjelmasta vastaa ja sitä toteuttaa työ- ja elinkeinoministeriö yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Ohjelman toimenpiteitä toteutetaan vuosina 2019–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla on ohjelman toimenpidekokonaisuus, jossa työkyvyn tuen palvelut tuodaan osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta. Painopiste on olemassa olevan työ- ja toimintakyvyn vahvistamisessa ja työllistymisen edistämisessä.

Teksti on julkaistu myös  STM:n verkkosivuilla 17.1.2023.

Kirjoittaja

Sanna-Maria Salmi

Kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Vastaa

Pakolliset kentät on merkitty *