Hyppää sisältöön

Luo pohjaa organisaation resilienssille

Videon osiot:

  • 00:00: Krisse Lipposen esittely ja taustaa
  • 01:14: Yhteisön resilienssi ja sen kehittäminen
  • 02:38: PERMA-mallin esittely
  • 04:53: PERMA-malli ja ihmisten väliset suhteet organisaatiossa
  • 06:50: PERMA-kulttuurin edistäminen työyhteisön arjessa
  • 08:30: Merkityksen kokemus ja toivo resilienssin peruspilareina
  • 10:32: Toivon ylläpitäminen työyhteisössä
  • 12:23: Ihmissuhdevoimavarat organisaatiossa
  • 14:45: Resilienssin kehittäminen on pitkäjänteistä
  • 16:13: Resilienssin kehittyminen arjessa
  • 18:29: Yksilön ja yhteisön resilienssi
  • 20:09: Resilienssi on ihmisenä olemisen ytimessä
  • 21:24: Resilienssi on elinvoiman säie
  • 22:59: Kiteytys ja yhteenveto

 

Organisaation resilienssi on monenkeskistä vuorovaikutusta, antisipaatiota_, tulkintaa, toimintaa ja oppimista. Keskeisinä tutkimisen elementteinä nostetaan resilienssikirjallisuudessa usein johtajuus, muutoskyvykkyys sekä suhteet, verkostot ja kumppanuudet.

Resilienssi organisaatiossa on nimenomaan organisaatiokulttuurikysymys – ei niinkään yksittäisten organisaation jäsenten ominaisuus. Resilienssin kehittämisen perustana on siten ennen kaikkea organisaatiokulttuurin_ rakentaminen resilienssiä ja organisaation jäseniä, heidän työtään ja yhteistyötään tukevaksi, sekä talon sisällä että sen ulkopuolella.

Muutoskyvykkyys Johtajuus ja kulttuuri Suhteet, verkostot, kumppanuudet

Klikkaa ympyröitä ja katso, millaisia tekijöitä tutkimuskirjallisuudessa erityisesti nostetaan esiin organisaation resilienssistä puhuttaessa.

Keskustelkaa yhdessä alla olevan kehikon avulla organisaationne resilienssistä. Kehikossa on kuvattu resilientin organisaation piirteitä kolmessa edellä mainitussa kategoriassa: johtajuus ja kulttuuri, muutoskyvykkyys sekä vuorovaikutus, kumppanuudet ja suhteet. Miten nämä piirteet konkretisoituvat organisaatiossanne arjen toiminnassanne? Miten ne on huomiotu erilaisissa rakenteissa, kuten periaatteissanne, ohjeistuksissanne ja toimintatavoissanne ja prosesseissanne? Millaisia tarinoita ja uskomuksia tunnistatte niihin liittyen? Missä olette vahvoilla, mitä tulisi kehittää? Miten?

Kehikko mahdollistaa näkyvän ja näkymättömän sekä dokumentoidun ja arjen toiminnan välisten jännitteiden ja ristiriitojen tunnistamista. Voitte esimerkiksi poimia kerrallaan jonkin ulottuvuuden, jota halutaan tutkia tarkemmin. Voitte myös halutessanne jakautua kolmeen ryhmään, joista jokainen tarkastelee vuoronperään kutakin pääulottuvuutta, minkä jälkeen jaatte havaintonne ryhmien kesken.

Arjen toiminta ja vuorovaikutus_ Toimintaa ohjaavat dokumentit_ Prosessit ja käytännön toiminta_ Tulkinnat, oletukset, uskomukset_
Alla muutamia keskeisiä kuvauksia siitä, millainen resilientti organisaatio on ja miten se toimii. Arvioikaa, miten nämä piirteet ja toimintatavat näyttäytyvät organisaatiokulttuurin eri tasoilla. Miten niitä voisi tunnistaa, miten kehittää? Miten näyttäytyy arjen toiminnassa ja vuorovaikutuksessa? Millaiset tapahtumat konkretisoivat ko. asiaa? Miten näkyy kirjallisesti määritellyissä normeissa, ohjeissa ja dokumenteissa? Millä tavoin näyttäytyy prosesseissa/ toimintatavoissa/ tekemisissä? Miten näyttäytyy ihmisten tulkinnoissa, oletuksissa ja uskomuksissa?
Johtajuus ja kulttuuri
Osallistava, arvostava ja luottamusta rakentava kanssakäyminen ja työote. Päätöksentekoa ohjaa jatkuvasti päivittyvä tilannekuva. Jaettu johtajuus ja yhdessäohjautuvuus. Mahdollisuuksia löytävä riskienhallinta.
Muutoskyvykkyys
Jatkuva ennakointi: signaalien ja trendien jatkuva tunnistaminen ja oppimisen mahdollistaminen. Kokeileva kehittäminen sekä strategisella että operatiivisella tasolla.
Suhteet, verkostot, kumppanuudet
Moninaisuutta kunnioittava yhteisöllisyys. Tiedon jakaminen ja rikastaminen moniammatillisessa dialogissa. Toiminta rakentuu kumppanuuksille ja toimiville suhteille organisaation sisällä ja ulkopuolella.

Keskeinen rooli resilientin kulttuurin luomisessa on johtajuudella ja sillä, millaiseen ihmiskäsitykseen se perustuu ja kuinka suuren osan organisaation jäsenistä käsite sulkee sisäänsä.

Kukapa ei vannoisi arvostavan ja luottamusta rakentavan kanssakäymisen ja työotteen nimeen. Peilaako kulttuurinne sitä, voi näyttäytyä eri positioista ja organisaation osista hyvinkin eri tavoin. Keskeistä on ihmiskäsitys. Tiedostipa sitä tai ei, sen pohjalta rakennetaan erilaisia sääntöjä ja rakenteita, joiden tehtävänä on ohjata ihmisten toimintaa haluttuun suuntaan. Ihmiskäsitystä käsitellään myös eOppivan kurssissa Näkökulmia ihmiskeskeisyyteen. Lue lisää jaetusta johtajuudesta ja yhdessä– tai ryhmäohjautuvuudesta. Tehtävä 1 tämän sivun loppuosassa auttaa teitä pohtimaan ihmiskäsitystänne.

Resilienssin kehittämisen yhteydessä puhutaan usein antisipaatiosta_ ja ennakoinnista_. Tulevaisuuksia kannattaa kuvitella, tulevaisuuteen kannattaa vaikuttaa – tai ainakin pyrkiä vaikuttamaan ja minimissään varautumaan. Tutustukaa Sitran Tulevaisuuden tekijöiden työkalupakkiin ja kehittäkää tulevaisuuslukutaitoanne ja miettikää, miten linkitätte laajan ennakointitoiminnan strategisiin suunnitelmiin. Tutustukaa myös Motivan Kokeilun paikan materiaaleihin ja ryhtykää kehittämään kokeilukulttuurianne.

Joustava, adaptiivinen toiminta

Ennakoimattomuus ja kytkeytyneisyys kysyy joustavuutta, mutta miten vuolaasta tapahtumien ja tiedon virrasta muodostetaan merkityksiä – yhdessä, (aina) uusin tuorein silmin ja ajatuksin?

Joustavalla, adaptiivisella toiminnalla (Adaptive Action) viitataan prosessiin, jossa yksilöt ja/tai organisaatiot etsivät yllätyksellisessä, kompleksisessa toimintaympäristössä tai muutoksessa avautuvia toiminnan mahdollisuuksia, sopeutuvat ja reagoivat muuttuviin olosuhteisiin ketterästi ja suhteellisen kivuttomasti. Kyse on kyvystä tunnistaa muutostarpeet ja tehdä tarvittavat muutokset toimintatavoissa ja strategioissa. Sillä viitataan myös kolmivaiheiseen – havainnot, ymmärrys ja toiminta – prosessiin, jossa reflektoidaan käsillä oleva kolmen apukysymyksen – tai pikemminkin kysymysluokan – avulla: mitä, mitä sitten ja mitä nyt? Kyse on siis käsillä olevan havainnoinnista, siitä tulkintojen ja johtopäätösten tekemisestä sekä seuraavien askelten ottamisesta tai esimerkiksi kokeiluista.

Adaptiivinen toiminta edellyttää moniäänisyyttä, jatkuvaa oppimista ja tiedon keräämistä. Siinä suositaan nopeaa toimintaa ja kokeiluja, joita sitten arvioidaan kehän mukaisesti uudelleen ja uudelleen.

Kysymykset mitä (what) – mitä sitten (so what) – mitä nyt (now what) muodostavat yhdessä adaptiivisten muutosmahdollisuuksien tutkimisen kehän. Kyse on tilanteen moniäänisestä reflektiosta, jossa havannoidaan, tehdään havainnoitavasta erilaisia tulkintoja ja annetaan niille merkityksiä sekä päätetään tämän pohjalta, mitä kannattaa tai voidaan tehdä seuraavaksi.

  • Havainnot: mitä tapahtuu ja on käsillä juuri nyt
    • Mitä havainnoimme, mitä tapahtuu/sanotaan/kuullaan? Mitä samaa, mitä erilaista? Millaisia malleja on kehittynyt/ kehkeytymässä? Millaista vuorovaikutusta systeemien osien välillä on? Mitä dataa/tutkimustietoa on olemassa? Miten tähän on tultu? Jne.
  • Ymmärrys: mitä tämä tarkoittaa, millaisia merkityksiä olevalle annamme?
    • Mikä yllättää, mikä on tärkeää? Millaisia jännitteitä on? Mitä tämä tarkoittaa jatkon kannalta? Miten nämä näyttäytyvät eri näkökulmista?
  • Toiminta: Mitä edellinen huomioiden kannattaa tehdä ja kokeilla?
    • Miten toimimme? Miten vuorovaikutamme? Mitä mittaamme, miten määritämme onnistumista? Milloin tsekkaamme? Jne.

Oppiva, moninaisuutta kunnioittava organisaatiokulttuuri tukee resilienssin rakentamista ja rakentumista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi työyhteisön keskustelukulttuurin kehittämistä sekä tiedon jakamista ja rikastamista moniammatillisessa dialogissa. Keinoja ovat keskittyminen myönteisiin onnistumistarinoihin, sopiminen toiset huomioivista ja myötätuntoisista puhumisen tavoista ja niiden harjoittelu, sekä dialogisen lähestymistavan käyttäminen työyhteisössä.

Oppivaan organisaatiokulttuuriin ja sen kehittämiseen voi tutustua syvemmin VALOA-sivustolla. Sieltä löytyy kehittämisen työkaluja, ajattelun apuvälineitä ja resilienssin kehittämiseen liittyviä aihepiirejä valmentavasta ja oppivasta organisaatiokulttuurista. Esimerkiksi työyhteisön arviointityökalulla on hyvä aloittaa keskustelu työkulttuuriin liittyvistä asioista, jotka ovat merkittäviä myös resilienssin kehittämisen pohjana. Dialogista vuorovaikutusta voi harjoitella debatista dialogiin -vinkkien sekä dialogiharjoituksen avulla.

Kokonaisuuden kehittymisen kannalta ihmisten väliset suhteet ovat tärkeämpiä kuin osien/asioiden erilliset ominaisuudet. Tarvitaan osaamista tunnistaa ja tutkia oman vuorovaikutuskulttuurinsa piirteitä ja seurauksia. Siksi olemme valinneet yhdeksi lähestymistavaksi positiivisen psykologian tutkimuksen piiristä nousevan PERMA-mallin.

PERMA-viitekehys resilienssin kehittämisessä

Perinteisen, yksittäisiin muutostapahtumiin reagoivan eli reaktiivisen resilienssin lisäksi organisaatioiden pitää kehittää proaktiivista organisaatioresilienssiä ja joustavuutta, jotta ne voivat selviytyä ennakoimattomista ja monimutkaisista tilanteista (ns. bounce-forward). Erityisen tärkeää on myös oppia muuttuvista tilanteista, jotta näitä oppeja voidaan hyödyntää tulevaisuuden onnistumisia tavoiteltaessa.

Proaktiivisen muutoskyvykkyyden ja resilienssin kehittämisen tukena on hyödyllistä käyttää PERMA-viitekehystä ja siihen liittyviä konkreettisia työkaluja. Näitä kuvaamme ja esittelemme seuraavaksi.

PERMA-lyhenne muodostuu englanninkielisten käsitteiden alkukirjaimista:

  • Positive emotion – toiveikkuus, myönteisyys
  • Engagement – uppoutuminen, uteliaisuus, sitoutuminen, flow ja työn imu
  • Relationships – ihmissuhteet, auttaminen, yhteistyö
  • Meaning – merkitykselliseksi koettu työ ja elämä
  • Achievement / Accomplishment – motivaatio, tavoitteellisuus

Myönteisyys vahvistaa työyhteisön kykyä kohdata hankalia tilanteita ja muutosta sekä kestää vaikeuksia. Ongelmanratkaisukyky vahvistuu ja ajattelu avartuu, kun tietoisesti suhtaudumme asioihin avoimesti ja uteliaasti sekä kollegoihin ja yhteistyökumppaneihin aidosti, arvostavasti ja ystävällisesti. Positiivisen psykologian ajattelun mukaisesti se, mihin huomiomme fokusoimme, korostuu ja vahvistuu. Tärkeää on tulevaisuuteen suuntautuminen ja toivon ylläpitäminen. Onnistumisista ja vaikeuksista selviytymisestä puhuminen luo pystyvyysuskoa ja selkeyttää työyhteisön päämääriä. Tässä tärkeä työkalu on reflektio, jonka käyttöä kannattaa harjoitella resilienssiä kehittävän työskentelyn alusta saakka.

Reflektiolla tarkoitetaan oman ja yhteisen ajattelun, puheen, toiminnan ja siinä heränneiden tunteiden tarkastelua helikopteriperspektiivistä. Tavoitteena on oppia: mitä teimme, miten toimimme, mikä toimi ja onnistui, mikä ei osoittautunut toimivaksi oletukseksi tai toimintatavaksi. On hyödyllistä kysyä: Miksi, mitä voisimme tehdä toisin? Minkälaisia tunteita tämä herätti, mitä niistä voisimme oppia? Entä miten ja mistä puhumme, mistä vaikenemme?

Ryhmän reflektiossa jokaisella jäsenellä on mahdollisuus jakaa omia kokemuksiaan ja näkemyksiään, ja tutkia niitä ryhmän kanssa. Tämä auttaa niin jäsentä kuin koko ryhmää ymmärtämään omaa käyttäytymistään ja kokemuksiaan paremmin, sekä parantaa ryhmän yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Paneutukaa siis yhdessä reflektioon tämän sivun loppuosasta löytyvän tehtävän 2 avulla.

Sama pätee vahvuuksiin. Vahvuuksiin keskittymällä, niitä tarkastelemalla ja edelleen kehittämällä resilienssi vahvistuu tulevia tilanteita varten. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, mihin meistä parhaimmillaan on ja mitä silloin konkreettisesti tehdään ja tapahtuu. Vahvuuksien tunnistamisen opettelu ja vahvuuksista tietoisesti puhuminen esimerkiksi osana tiimikokouksia ovat resilienssin kehittämisen työkaluja. Vahvuuksia kannattaa hyödyntää myös työnjaossa, kun resilienssiä halutaan tukea. Ongelmia on helpompi ratkaista vahvuuksia hyödyntäen kuin hankaluuksiin keskittyen. Tutkimusten mukaan flow ja työn imu parantavat työn tuloksia ja työhyvinvointia yleisemminkin.

On tärkeää reflektoida myös onnistumisia ja vahvuuksia ja huomata kaikki se hyvä, joka tiimin toiminnassa ilmenee. Onnistumisanalyysilla tai yhteisiä ja yksilöllisiä vahvuuksia analysoimalla luomme kulttuuria ja ilmapiiriä, joka mahdollistaa sitoutumista, oppimista ja vuorovaikutuksen rikastamista. Tämä taas vahvistaa rohkeutta ja kykyä reagoida uudenlaisissakin tilanteissa ja tarttua yllättäviinkin haasteisiin. Voitte hyödyntää tehtävän 3 ohjeistusta tämän sivun loppuosassa onnistumisanalyysiä harjoitellessanne. Tehtävä 4 puolestaan ohjaa teitä reflektoimaan vahvuuksianne.

Hyvät suhteet ihmisten välillä ovat yksi toimivan työyhteisön peruselementeistä. Uhan kokemukset vaimenevat, mikä helpottaa hankalista tilanteista selviytymistä yhdessä. Uuden oppiminen ja uusien ratkaisujen löytyminen odottamattomiin tilanteisiin vahvistuvat. Auttamisen kulttuuri on menestyvien asiantuntijaorganisaatioiden keskeinen piirre. Sen merkitys myös resilienssin kehittämisessä on tärkeä. Keskustelkaa hyvien suhteiden syntymisestä ja vahvistamisesta tehtävän 5 kysymysten avulla. Harjoitelkaa myös arvostavan haastattelun menetelmää tehtävän 6 ohjeiden mukaan.

Merkityksen kokemus työssä vahvistaa sitoutumista ja tukee sitkeyttä toimia hankalissakin tilanteissa. Kehittämisen kannalta työn ja työyhteisön merkityksellisyyden kokemuksen yhteinen tarkastelu ja sen vahvistaminen on yksi resilienssin elementeistä. Merkityksellisyyden kokemuksella on selkeä yhteys myös yksilön resilienssiin oman elämän mielekkyyden näkökulmasta. Tehtävä 7 johdattelee työn merkityksellisyyden arviointiin sekä yksilöinä että yhdessä.

Aikaansaaminen ja tavoitteiden saavuttaminen vahvistavat motivaatiota ja oppimishalua. Tavoitteita on hyvä tarkastella konkreettisesti siitä näkökulmasta, millä keinoin tavoitteita kohti pyritään ja on päästy. Kuten jo edellä kuvattiin, resilienssin kehittämiseksi on työyhteisössä hyödyllistä tarkastella konkreettisella tasolla, miten onnistuimme, mitä silloin teimme ja mitä tapahtui sekä mitä taitoja meillä yksilöinä ja erityisesti yhdessä on. Tarkastelkaa tehtävän 8 avulla tavoitteitanne ja tehtävän 9 avulla myönteisten tavoitteiden luomista.

Yksikään virasto saati yksittäinen työyhteisö ei ole saari…

Kaikkea osaamista ja taitoja ei kuitenkaan yhdessä työyhteisössä luonnollisesti voi olla, joten yhteys laajempiin verkostoihin on tässä syytä huomioida. Ketkä muut työskentelevät saman tai likeisten ilmiöiden äärellä? Ekosysteemikoulun materiaaleista löytyy monenlaista hyödynnettävää sen ohella, mitä omassa työyhteisössä tutkitte ja teette.

Johdon ja johtamistekojen merkitys organisaation resilienssin rakentamisessa ja vaalimisessa on keskeinen. Johdon tuki työntekijöille ja kollegojen tuki toisilleen siinä, miten muutoksista selvitään, korostuu. Resilienssin ilmiötä ja elementtejä tulee pyrkiä ymmärtämään, hahmottamaan sen nykytilaa sekä tunnistamaan vahvistettavia voimavaroja ja toimintamalleja.

Muutoksista selviytymisen ja niistä oppimisen rakentaminen on tehtävä sellaisena aikana ennen kriisejä ja yllättäviä tilanteita – tai niiden väleissä – että kriiseissä ja yllättävissä tilanteissa proaktiivinen resilienssi kyvykkyytenä on käytettävissä. Kun tilanne on ”päällä”, jää kehittäminen selviytymisen jalkoihin ja selviytyminen on vaikeampaa kuin silloin, kun proaktiivisen organisaatioresilienssin kehittämiseen on panostettu sekä ennakoivasti että aiemmin koetuista hankaluuksista oppien.

  • TEHTÄVÄ 1: Millainen ihmiskäsitys ohjaa teidän toimintaanne, yksilöinä ja yhteisöinä johtoryhmissä?

    Oheinen tehtävä avannee ajatustanne hieman: piirtäkää todelliselle tai virtuaaliselle valkotaululle janoja oheisten käsiteparien alle ja merkatkaa kukin puumerkkinne sopivaksi katsomaanne kohtaan.

    Työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä Työntekijöitämme ohjaa palkka ja bonukset
    Työntekijämme ovat vastuullisia Työntekijöitämme pitää valvoa
    Työntekijämme ovat oppivia Työntekijöitämme pitää ohjata ja opettaa
    Työntekijöidemme tulee soveltaa toimintaansa tilanteiden ja arvojemme mukaan Työntekijöidemme tulee ensisijaisesti noudattaa määräyksiä
    Työntekijöidemme käyttäytyminen peilaa kulttuuriamme Työntekijämme ovat mitä ovat, hyviä ja huonoja

    Voitte kehittää lisää vastaavia ajatuspareja. Tärkeää on pohtia omaa ajatteluaan ja ihmiskäsitystään tykönään ja sitten pohtia yhdessä, millainen ihmiskäsitys ohjaa toimintaanne. Millaista ihmiskäsitystä rakenteenne kuten erilaiset säännöt ja määräykset peilaavat? Mitä ne kertovat luottamuksestanne työntekijöihinne? Millaisia vaikutuksia niillä on?

  • TEHTÄVÄ 2: Reflektoikaa yhdessä

    Teemmekö asioita oikein, teemmekö oikeita asioita ja mistä tiedämme, että teemme oikeita asioita?

    Kolme keskeistä kysymystä, jotka reflektoiva tiimi voi itselleen esittää ja mistä aloittaa, ovat teemmekö asioita oikein, teemmekö oikeita asioita ja mistä tiedämme, että teemme oikeita asioita. Näistä onkin luontevaa jatkaa avoimin kysymyksin. Alla joitakin esimerkkejä, joita voi osin jakaa vaikka erillisiin reflektiokertoihin.

    • Mistä puhumme paljon, mistä vähän, mistä vaikenemme? Mistä ja miten meidän tulisi puhua?
    • Mitä olemme oppineet? Mitä osaamista meidän tulee kehittää, mitä osaamista tarvitsemme jatkossa?
    • Mitä ja millaista toimintatapaa jatkamme, mitä ja miten teemme jatkossa toisin? Mistä voimme luopua?
    • Miten ylipäätään ajattelemme asioista ja miten tämä ohjaa näkemistämme ja tekemistämme, mitä se mahdollistaa ja mitä sulkee pois?
    • Millaiset ajattelumallit, ihmiskuva ja rakenteet ohjaavat toimintaamme, mihin ja miten voimme niihin vaikuttaa?
    • Mihin tietoon nojaudumme? Kenellä on pääsy tähän tietoon, kenellä ei?
    • Miten työnjako toimii?

  • TEHTÄVÄ 3: Onnistumisanalyysi

    Keskustelkaa yhdestä asiasta, jossa olette onnistuneet. Kuvatkaa prosessi konkreettisesti, laajasti kiitosta jakaen ja rintaanne röyhistäen: mitä tapahtui? Millaisia positiivisia heijastusvaikutuksia tapahtumalla oli? Mikä kaikki meni nappiin ja mitä ennätitte korjata ajoissa?

    Pitäkää keskustelun keskiössä asiat, jotka auttaneet teitä onnistumaan ja ylipäätään selviytymään. Jakakaa arvostusta ja ansiota kaikille, jotka ovat onnistumisen mahdollistaneet, myös taustajoukoissa, pienelläkin panoksella. Ketkä kaikki edesauttoivat onnistumista? Ketkä muut? Millaisia voimavaroja käytitte?
    Miten toimimalla mahdollistatte yhdessä onnistumiset jatkossa muissakin asioissa? Mitkä konkreettiset asiat pidätte työkalupakissanne jatkossakin?

    Kirjoittakaa tuloksistanne ”virallinen” raportti ja laittakaa se mahdolliseen laajaan jakeluun! Kyllä viranhaltijaakin voi kiittää – edes viranhaltija itse😊.

  • TEHTÄVÄ 4: Reflektoikaa vahvuuksianne

    Tutkikaa jossain reflektiossanne ryhmänne jäsenten ja ryhmässä kokonaisuutena esiintyviä vahvuuksia. Jokainen voi listata näitä muistiin – omia, toisten ja koko ryhmän – jo etukäteen, ennen sovittua tapaamista. Sopikaa aika ja paikka ja kerratkaa arvostavan dialogin pelisäännöt. Voitte käyttää tukena myös seuraavia kysymyksiä.

    Helpointa lienee aloittaa mielenkiinnon kohteista ja jakaa, millaisia mielenkiinnon kohteita kullakin tiimiläisellä on suhteessa työhönne nyt ja mahdollisessa tulevaisuudessa. Mikä työssä on kiinnostavaa, mitä haluaisitte kehittää? Mitä olette oppineet? Mitä haluaisitte oppia vielä lisää? Mitä voitte tehdä oppimisen edistämiseksi?

    Sitten edetään vahvuuksiin: Millaisia vahvuuksia ryhmässänne on, sen yksittäisillä jäsenillä ja ryhmällä kokonaisuutena? Millaisia mahdollisuuksia nämä vahvuudet luovat yksilöille ja ryhmälle? Miten hyödynnätte vahvuuksia työssänne ja työnjaossa? Mitä haluaisitte vielä kehittää? Miten? Miten tuette tässä toisianne?

    Kun linkitätte vahvuuksianne ja mielenkiinnon kohteitanne työhönne ja sen tulevaisuuteen, millaisia tavoitteita voisitte luoda ryhmällenne, sen työlle ja työn kehittämiselle? Miten vahvistatte vahvuuksianne edelleen?

  • TEHTÄVÄ 5: Hyvien suhteiden syntyminen ja vahvistaminen

    Keskustelkaa jossakin yhteisessä tapaamisessanne hyvistä suhteista seuraavien kysymysten avulla:

    • Millaiset arjen toimintatavat auttavat hyvien suhteiden syntyä ja ylläpitämistä työyhteisössänne? Millaisissa tilanteissa nämä ilmenevät?
    • Mistä vierailija huomaa, että yhteisössä arvostetaan hyviä ihmissuhteita, välittämistä ja myötätuntoa?
    • Mitkä 3 – 5 tapaa tai käytäntöä ovat työyhteisönne hyvien ihmissuhteiden kannalta sellaisia, joista haluatte ja sovitte pitävänne kiinni?

  • TEHTÄVÄ 6: Arvostavan haastattelun harjoittelu

    Harjoituksen voi tehdä joko pareittain, jolloin haastattelija sekä haastattelee että kirjaa havaintoja muistiin, tai kolmen hengen ryhmissä, jolloin haastaattelijan ja haastateltavan roolien lisäksi yksi toimii havaintojen kirjurina.
    Kysy haastattelijana seuraavat kysymykset tai osa niistä ja kuuntele haastateltavan vastaukset rauhassa ja arvostavasti. Ole haastatellessasi myönteisen utelias ja kysy tarvittaessa jatkokysymyksiä tai pyydä kertomaan lisää.

    1. Kerro jostain työsi huippuhetkestä, joka innosti, ilahdutti tai tuotti sinulle ylpeyttä
    2. Mikä teki tuosta tapahtumasta onnistuneen? Mikä siinä oli parasta?
    3. Mitä muut tekivät onnistumisen mahdolliseksi? Mitä apua ja tukea sait?
    4. Minkälaista apua tai tukea tarvitsisit vastaavissa tilanteissa jatkossa?
    5. Miten voisit auttaa muita vastaavanlaisissa tilanteissa?
    6. Miten työsi tai työyhteisösi muuttuisi, jos tällaisia onnistumisen huippuhetkiä olisi lisää? Miten se olisi mahdollista
    7. Antakaa palautetta puolin ja toisin ja pohtikaa, mitä opitte arvostavasta haastattelusta

  • TEHTÄVÄ 7: Työn merkityksellisyys ja sitoutuminen (lähde: Pieni kirja meistä)

    Arvioikaa ensin yksilötasolla tunnekokemuksianne seuraavista asioista ja piirtäkää rasti kokemuksen mukaiseen kohtaan janalla:

    1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
    Energinen työyhteisö
    Työn merkityksellisyys
    Tehokkuus ja laatu

    Arvioikaa sitten yhdessä työnne merkityksellisyyttä eri näkökulmista, esimerkiksi

    • työyhteisönne
    • laajemman organisaationne
    • asiakkaanne
    • yhteistyökumppanienne

    Arvioikaa tämän jälkeen työnne tehokkuutta ja laatua samalla tavalla. Pohtikaa myös, kuka muu sitä voisi arvioida ja mikä olisi tuo arvio.

    Tutkikaa yhdessä janoja ja rastien paikkoja. Mitä kuva kertoo teistä? Miten voisitte lisätä yhteiseen toimintaanne mielekkyyttä, merkityksellisyyttä, intoa ja laatua kasvattavia asioita tai tekemisen tapoja?

  • TEHTÄVÄ 8: Tavoitteet ja niihin pääseminen

    Listatkaa fläpille tai virtuaaliseen työtilaan tärkeimmät tavoitteenne ja konkreettiset keinot niihin pääsemiseksi.

    • Mitkä ovat nimetyt tavoitteemme? 3 – 5 kohtaa
    • Millä keinoin pyrimme näitä tavoitteita kohti? Mitä teemme käytännön työssä?
    • Mistä tiedämme, että olemme saavuttaneet tavoitteemme? Miten tästä iloitaan?

  • TEHTÄVÄ 9: Myönteisten tavoitteiden luominen (lähde: Pieni kirja meistä)

    Pohtikaa työhönne liittyviä vaatimuksia ja mahdollisia hankaluuksia tai ongelmia. Pyrkikää kääntämään ne tavoitteiksi, joita kohti pyrkiä – miten toivoisitte asian olevan? Olkaa mahdollisimman konkreettisia ja miettikää, mistä te itse ja työyhteisönne ulkopuoliset tahot tietävät, että näin todellakin on (toteutuneessa tulevaisuudessa).

    Väite Väite Ohje
    En saa tukea esihenkilöltäni Saan tukea esihenkilöltäni Konkretisoi: mistä tunnen, näen ja tiedän sen?
    Työyhteisössämme ei auteta työkaveria Työyhteisössämme autetaan työkavereita Mitä tämä on konkreettisesti, mistä me ja ulkopuoliset tuntevat, näkevät ja tietävät, että näin on?
    Ilmapiiri työyhteisössämme on huono Ilmapiiri työyhteisössämme on hyvä, jopa loistava Kuvatkaa ja keskustelkaa, mitä hyvä tai loistava itse kullekin tarkoittaa tekoina.
    Työtä on liikaa Työtä on sopivasti Anna mahdollisimman tarkka ja konkreettinen kuva siitä, mikä on sopivaa, mistä tiedät ja tunnet, että töitä on sopivasti. Mistä muu työyhteisö näkee ja tuntee sen? Entä esihenkilö tai muu sidosryhmän jäsen?