Mikä on sovittelijan rooli?
Sovittelussa käsillä olevasta konfliktista ulkopuolinen henkilö, tehtävään koulutettu sovittelija, avustaa konfliktin osapuolia sovittelumenettelyn avulla löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun neuvottelemalla. Onnistunut ratkaisu auttaa osallisia oppimaan ja kasvattaa voimavaroja jatkaa eteenpäin.
Sovittelija ei osallistu erimielisyyden ratkaisuun vaan toimii sovinnon mahdollistajana (fasilitaattorina). Sovittelija ohjaa prosessia, jonka lopputuloksena asianosaiset itse löytävät ratkaisun.
Sovittelija ei ole passiivinen vetäytyjä vaan aktiivinen kuuntelija. Hän mahdollistaa kuulluksi tulemisen sekä sallii tunteiden käsittelyn, moraalisen pohdinnan ja arvokeskustelun. Hän kannustaa kaikkia osapuolia tuomaan avoimesti ja rehellisesti julki omat näkökantansa sekä kuuntelemaan arvottamatta toisia osapuolia. Yksi sovittelijan keskeisin tehtävä onkin luoda luottamusta itseensä puolueettomana sovittelijana, sovitteluun menetelmänä sekä ennen kaikkea osapuolten välille.
Sovittelijalle on tärkeää olla puolueeton. Hän ei tuomitse ketään eikä asetu kenenkään puolelle, vaan tukee osapuolia ratkaisun löytämisessä. Elleivät he löydä sitä itse, sovittelija voi ehdottaa tarvittaessa ratkaisua, mutta tässä ei ole syytä hätäillä. Hän myös huolehtii siitä, että sovitteluprosessin tuloksena syntyvä sopimus on kaikille osapuolille kohtuullinen.
Kokeneet sovittelijat pitävät kahden sovittelijan toimimista yhteistyössä toimivana mallina; neljällä korvalla kuulee tarkemmin. Parityöskentely myös mahdollistaa kokemusten peilaamisen ja sovittelijoiden oman oppimisen.
Kaiku-työhyvinvointipalvelut on kouluttanut 38 työyhteisösovittelijaa valtiohallinnon organisaatioiden käyttöön.
Sovittelijan monet roolit
- objektiivinen tarkkailija
- sovitteluprosessin ohjaaja
- tilanteen tutkija, faktojen etsijä
- vaihtoehtojen määrittelijä
- yhdistettyjen ongelmien ratkaisija
- kouluttaja / kasvattaja, itse koko ajan oppija
- asiantuntija
(Heikkilä & Heikkilä 1999)
Ratkaisukeskeisestä sovittelusta voi saada lisävinkkejä vaikka Liisa Virolaisen Ratkes-lehteen 2/2011 kirjoittamasta artikkelista Ratkaisuja työyhteisöihin.